[1] Lisälukemista taloustieteestä kaipaavien kannattaa seuraavaksi tutustua keskipitkiin teoksiin. Tässä luokassa hyviä teoksia, jotka saattavat lukijan ajan tasalle nykyisistä parannuksista taloudellisessa ajattelussa, ovat Fredric Benhamin Economics (525 sivua) ja Raymon T. Byen Principles of Economics (632 sivua). Molempia käytetään laajalti oppilaitosten kurssikirjoina.

Luettavampia ja viihdyttävämpiä, vaikkakin lukija saattaa joutua etsimään niitä käytettyjen kirjojen puolelta, ovat eräät vanhemmat teokset kuten Edwin Canaan pieni opas Wealth (274 sivua). Saman kirjoittajan teoksesta Money on lähiaikoina otettu uusi painos. John Bates Clarkin Essentials of Economic Theory on edelleen huomattavan selkeä ja tehokas.

Yhden tai muutaman teoksen lukemisen jälkeen läpikotaisempaan ymmärrykseen tähtäävä lukija siirtyy kahden volyymin teoksiin. Kun Ludwig von Misesin uusi teos taloudesta, nyt työn alla, ilmestyy, se tulee laajentamaan loogista yhtenäisyyttä ja modernin taloudellisen analyysin tarkkuutta kaikkia aikaisempia teoksia pidemmälle.[2] Taussigin Principles of Economics, vaikkakin vanhemmilla linjoilla, on edelleen selkeä, yksinkertainen ja mielekäs. Ei tule unohtaa Philip Wicksteedin teosta The Common Sense of Political Economy, joka on huomattava tyylinsä helppoudessa ja selkeydessä yhtä lailla kuin sen järkeilyn purevuudessa ja voimassa.

Taloudellisten klassikkojen läpikäynnistä kiinnostuneet saattavat huomata kannattavammaksi suorittaa sen niiden käänteisessä historiallisessa järjestyksessä. Tässä järjestyksessä esitettynä pääteokset ja niiden ensipainosten vuosiluvut ovat seuraavat: John Bates Clark, The Distribution of Wealth, 1899; Alfred Marshall, Principles of Economics, 1890; Eugen von Böhm-Bawerk, The Positive Theory of Capital, 1888; W. Stanley Jevons, The Theory of Political Economy, 1871; John Stuart Mill, Principles of Political Economy, 1848; David Ricardo, Principles of Political Economy and Taxation, 1817; ja Adam Smith, The Wealth of Nations, 1776.

Viimeaikaisten teosten joukossa, jotka käsittelevät nykyisiä ideologioita ja kehityksiä tämän teoksen kanssa samanlaisesta näkökulmasta ovat: Friedrich A. Hayek, The Road to Serfdom; Lionel Robbins, Economic Planning and International Order, Wilhelm Röpke, International Economic Disintegration; John Jewkes, Ordeal by Planning; ja Ludwig von Mises, Planned Chaos. Misesin Socialism on kaikkein kattavin ja tuhoisin koskaan kirjoitettu kritiikki kollektivistiselle opille. Viimeiseksi, lukijan ei tule ylenkatsoa Frédéric Bastiatin klassikkoa Economic Sophism ja erityiseti hänen esseetään What Is Seen and What Is Not Seen[3].

Taloustiede laajentuu satoihin suuntiin. Kokonaisia kirjastoja on kirjoitettu yksinomaan erikoistuneista alueista, kuten rahasta ja pankkitoiminnasta, ulkomaankaupasta ja ulkomaanvaluutoista, verotuksesta ja julkisesta rahoituksesta, valtion kontrollista, kapitalismista ja sosialismista, palkoista ja työvoiman suhteista, pääomasta ja korosta, maatalouden taloudesta, vuokrasta, hinnoista, voitoista, markkinoista, kilpailusta ja monopoleista, arvosta ja hyödystä, tilastoista, suhdannevaihteluista, vauraudesta ja köyhyydestä, yhteiskunnallisesta vakuutuksesta, asumisesta, julkishyödykkeistä, matemaattisesta taloustieteestä, erityisten toimialojen ja taloushistorian tutkimuksista. Mutta kukaan ei tule koskaan ymmärtämään kunnolla yhtään näistä erikoistuneista alueista, ellei hän ole ensin saanut hankittua vahvaa ymmärrystä talouden perusperiaatteista ja kaikkien taloudellisten tekijöiden ja voimien monimutkaisista riippuvuussuhteista. Kun hän on tämän suorittanut lukemalla yleistä taloustiedettä, hänen voidaan luottaa löytävän oikeat kirjat erityisistä mielenkiinnon alueista.

< edellinen sivu | seuraava sivu >
Kirjan sisällysluettelo