Nähtyään johtajansa, Georgen, suuntaavan ovea kohden muut miehet nurkassa poimivat salkkunsa ja seurasivat tiukasti perässä. ”Numero Kaksi”, sanoi George, ”selitätkö minulle uudestaan sen ongelman vastuusta?” George halusi näyttää Jonathanille kuinka hyvin hänen lakimiehensä suoriutuivat.

Koko joukko marssi pikaisesti huonetta pitkin Georgen kädet yhä molempien Numero Kakkosen ja Jonathan olalla. ”Katsos”, sanoi Numero Kaksi, ”metalliosa saattaa lentää pois kepistä ja osua sivulliseen. Joten meidän tulee suojata sinut ja muut sijoittajat.”

”Suojata minut, jos metalliosa osuu johonkin toisen? Mitä ihmettä tarkoitat?” sanoi George, syöttäen kysymyksiä lakimiehelle.

”Vahingoittunut henkilö saattaa haastaa sinut oikeuteen, yrittäen saada sinut maksamaan vahingonkorvauksia – menetetystä toimeentulosta, traumasta, lakikuluista ja niin edelleen ja niin edelleen.” Ryhmä astui käytännöllisesti Jonathanin kannoille heidän pyrkiessään pysymään Georgen lähettyvillä. Vauhti oli erityisen vaikea ryhmän polvikävelijöille, mutta he tukahduttivat vaikerointinsa ja lohduttivat itseään ajatuksella vuoden lopun veronpalautuksista.

”Lakikanne pystyisi tuhoamaan minut!” sanoi George, tekeytyen olevansa huolissaan ja tutkien Jonathanin reaktiota silmäkulmastaan.

Numero Kaksi jatkoi tietämättömänä, että hän oli esiintymässä käskystä. ”Joten hallitsijoiden neuvosto on antanut nerokkaalle uudelle idealle säädöksen, jolla sinut vapautetaan henkilökohtaisesta vastuusta muiden kärsimistä menetyksistä.”

”Toinen uusi idea? Kuka omistaa kirjepatentin siihen?” sanoi Jonathan viattomasti.

Numero Kaksi nosti kulmakarvojaan, jatkoi sitten sivuuttaen Jonathanin kysymyksen. ”Rekisteröimme nämä lomakkeet ja laitamme kirjaimet ’Rhv.’ yrityksesi nimen jälkeen” Ilman harha-askeltakaan Numero Kaksi kamppaili avatakseen kansion ja veti ulos paperinivaskan. ”Siitä muistankin, herra Selden, allekirjoittakaa alhaalla olevalle viivalle.”

Jonathan oli lumoutuneena. ”Mikä on ’Rhv.’?” hän kysyi, kamppaillen hiukan vauhdissa mukana pysyäkseen.

”’Rhv.’ tarkoittaa ’Rajoitettua henkilökohtaista vastuuta’”, sanoi Numero Kaksi. Jos herra Selden rekisteröi yrityksensä, hän voi lakikanteessa menettää enintään sijoittamansa pääoman. Muu osa hänen varallisuudestaan on turvassa uhreilta. Se on eräänlainen lisävakuutus, jota neuvosto myy lisäverosta. Koska neuvosto rajoittaa taloudellisen menetyksen riskiä, suurempi määrä ihmisiä tulee sijoittamaan yritykseemme. Ja he kiinnittävät vähemmän huomiota siihen, mitä teemme.”

”Pahimmillaan”, sanoi George, ”voimme lopettaa yrityksen ja kävellä pois. Sitten käynnistämme uuden toisella nimellä. Melko ovelaa, vai mitä?”

Tuona hetkenä Georgen silmät kiinnittyivät näkyyn häikäisevästä nuoresta naisesta, joka lähestyi käytävää pitkin. Hänellä oli enemmän kurveja kuin eräät pitivät laillisesti sallittuna julkisille alueille. Kääntyessään katsomaan hänen ohimenoaan George kompastui ja heitti suin päin kuperkeikan, lyöden täydellisesti hoidetut sormensa seinää vasten. ”Auts!” hän huusi tuskasta ja hänen kätensä ja jalkansa harottivat joka suuntaan. Hän yritti nousta ylös lattialta ja valitti terävää kipua kädessään ja alaselässään. Hänen lakimiehensä parveilit vimmastusten hänen ympärillään, käyden kuumeisesti samalla sananvaihtoa. Muutamat auttoivat keräämään tavaroita, jotka olivat tippuneet Georgen taskuista, muiden raapustaessa kiireisesti muistiinpanoja ja piirtäessä kuvioita tilanteesta.

”Haastan oikeuteen!” huusi George, pitäen ruhjoutuneita ja verisiä sormiaan silkkinenäliinassa. ”Murskaan sen löyhkäävän heittiön, joka on vastuussa tästä esteestä lattiassa! Ja sinä, nuori nainen, näen sinut oikeudessa aiheuttaessasi häiriöni!” Salaman välähdyksen nopeudella useat lakimiehet syöksyivät naisen luo, vaatien hänen nimeään ja osoitettaan.

Järkyttyneenä nuori leidi kehräsi koppavasti, ”Haastaa minut oikeuteen? Tiedätkö, kuka minä olen?”

”En välitä”, sanoi George räikeästi. ”Mitä mahtavampi sen parempi. Haastan sinut!”

Vapisten ja taistellen vihaansa kontrolloidakseen hän vastasi, ”Et voi tehdä sitä! Poikaystäväni, Carlo, siis Carlo Ponzi”, hän toisti painotuksella, ”sanoo minun kauneuteni hyödyttävän kaikkia – se on julkishyödyke. Hän julisti sen sellaiseksi – hän kertoi minulle eilen illalla!” Vaistomaisesti hän kurotti käsilaukkuunsa löytääkseen peilin. Näkemänsä ei miellyttänyt häntä. Hänen meikkinsä näyttivät levinneeltä. ”Katso nyt, mitä olet mennyt tekemään julkishyödykkeelle. Hän laittaa aina meikkini kuluraporttiinsa. Tulet olemaan pahoillasi! Verosi nousevat tästä hyvästä!” Nainen tunki peilinsä takaisin laukkuun ja raivosi pois naistenhuonetta etsien.

Tuntien hiukan sympatiaa naista kohtaan Jonathan kysyi, ”Aiotko todella haasta hänet oikeuteen? Kuinka häntä voidaan syyttää?”

Jättäen Jonathanin huomiotta George ryömi lattialla etsien tarkoituksella ulkonemaa, todistetta piittaamattomuudesta jonkun toisen osalta. Hän pysähtyi sisentymään ja huusi, ”Tässä on syy, Numero Kaksi! Ota selvää, kuka on vastuussa. Otan häneltä hänen työnsä ja jokaisen pennin, mitä hän omistaa. Ja mikä on naisen nimi?”

”Rauhoitu George”, sanoi Numero Kaksi. ”Se on Ponzin tyttö. Unohda hänet, jos haluat kumota puutyöntekijöiden lain. Tämä rakennus on palatsin omaisuutta. Hallitsijoiden luvalla voimme haastaa veronmaksajat.”

George hymyili leveästi ja huudahti, ”Numero Kaksi, olet nero. Laita se agendalle Tweedin kanssa! Tietysti, hallitsijoita ei kiinnosta, jos haastaan palatsin. Rahat kanteen sopimisesta eivät tule heidän taskuistaan. Pidämme jopa huolen, että he saavat osansa.” Hän ihmetteli kuinkahan paljon leidi Tweed kiristäisi häneltä tästä palveluksesta. Georgen tuska häipyi pikaisesti. ”Tämä antaa minulle pääsyn kaikkein syvimmille taskuille.”

”Pyydät hallitsijoita maksamaan loukkaantumisestasi?” kysyi Jonathan.

”Ei, sinä idiootti”, puuskahti George. ”Hallitsijoilla on ylivoimaisin Rhv. Ei, he ojentavat viattomat veronmaksajat minulle hopealautasella. Aion periä maksun oikein isosti!”