Työn arvoteoria on marxilaisten tai sosialistien taloudellisen teorian perusta. Sosialistisen ja vapaiden markkinoiden teorioiden erimielisyydet voidaan lopulta jäljittää takaisin kysymykseen arvoteoriasta. Työn arvoteoria toteaa kaiken arvon olevan seurausta ihmisen työstä. Teorialla on tiettyä alustavaa uskottavuutta, sillä työnteko yleensä saa aikaan arvon lisäystä. Tarkempi analyysi kuitenkin paljastaa teorian ilmeiset virheet.
Jos työn arvoteoria olisi oikeassa, timanttikaivoksesta löydetty timantti ei olisi arvokkaampi kuin sen vierestä löytyvä kivi, koska molempiin kohdistuu sama ”määrä” työtä. Rakastetun valokuvalla olisi sama arvo kuin kuvalla täysin tuntemattomasta ihmisestä tai vihatusta vihollisesta – tarkista teorian todistamiseksi lompakkosi tai työpöytäsi. Jos syöt pitsanpalan lounaaksi, työn arvoteorian mukaan arvostat ensimmäistä palaa siihen käytetyn työmäärän perusteella ja näin ollen toinen pitsapala on sinulle välttämättä samanarvoinen. Työn arvoteoria väistämättä kieltää vakiintuneen vähenevän rajahyödyn lain, jonka mukaan tuotteen arvo kuluttajalle laskee jokaisen tuotteen lisäyksikön kulutuksen myötä. Edelleen on täysi mysteeri, kuinka marxilaisuuteen lujasti uskova voi perustella pitsan syönnin lopettamisen.
Täytyy ihmetellä, mitä kaksi marxilaista elokuvissa kävijää tekee lähtiessään yhdessä. Onko kumpikin arka ilmaisemaan mielipiteensä kokemuksen miellyttävyydestä tai epämiellyttävyydestä, koska he saattavat olla asiasta eri mieltä? Vaatihan elokuvan tekeminen loppujen lopuksi saman määrän työaikaa. Kuinka tällä teorialla voidaan koskaan selittää maa-alan, luonnon tarjoaman resurssin, arvo? Työn arvoteorian mukaan taitavan puusepän neljässä tunnissa valmistama jykevä ja mukava, vuosikymmeniä kestävä ja käyttökelpoinen tuoli, on vähemmän arvoinen kuin kömpelyksen neljässä päivässä kyhäämä tuoli, joka romahtaa ensimmäisellä käyttökerralla. (Marxilla oli pakoreitti viimeiseen pulmaan: vain ”yhteiskunnallisesti välttämätön työ” luo arvoa; kuitenkin Marx määrittää yhteiskunnallisesti tärkeän työn kilpailevilla markkinoilla – näin olemme jälleen takaisin markkina-arvoissa, joita Marx niin intohimoisesti vihasi!)
Työn arvoteoria oli seurausta David Ricardon erehdyksestä hänen jatkaessaan Adam Smithin virhettä tulkita tuotannon kokonaiskustannukset arvona. Marx ymmärrettävästi jatkoi tulkintaansa Ricardon teorian pohjalta ja päätteli näiden kulujen palaavan takaisin työn kustannuksiin tuotantohyödykkeiden ollessa ”jäädytettyä työtä.”
Vaihtoehtoinen teoria, oikea arvoteoria, pitää arvoa subjektiivisena. Subjektiivinen arvoteoria määrittää, ettei tuotteilla ole luontaista arvoa ja että tuotteet ovat arvokkaita ainoastaan siinä määrin kuin on olemassa tuotetta haluava arvostaja.
Palaten yllä oleviin esimerkkeihin, timantti on arvokkaampi, koska ihmiset nauttivat timantista enemmän kuin kivestä, läheisen valokuva on sen omistajalle tärkeämpi kuin ventovieraan kuva. Ihmiset lopettavat pitsan syömisen muutaman palan jälkeen, koska (välttämättömästi subjektiivinen) mielihyvä vähenee jokaisen kulutetun palan jälkeen; erilaiset elokuvat vetoavat erilaisten katsojien makuihin. Toimivaa tuolia suositaan tuolinpalasten sijaan.
Perusteellisemmin ilmaistuna Marx päätyi työn arvoteoriaan etsiessään yhtäsuuruutta kahden keskenään vaihdettavan tuotteen väliltä. Marx piti ymmärrettävästi näihin tuotteisiin käytettyä työtä yhdenvertaisuutena (toisin kuin muita hänen ensin hylkäämiään tekijöitä, kuten painoa, volyymia jne.). Vaihdannan luonne on kuitenkin sellainen, että kaupantekoa tapahtuu ainoastaan silloin, kun on olemassa epätasa-arvo subjektiivisissa arvostuksissa vastaanotetun ja luovutetun tuotteen välillä. Jos yhtäsuuruus todellakin olisi vaihdannan perusta, ja esimerkiksi appelsiini vaihdettaisiin kalaan, koska näihin molempiin on käytetty saman verran työtä, molemmat osapuolet loogisesti vaihtaisivat samat tuotteet välittömästi takaisin uudelleen niiden työmäärän ollessa edelleen yhtäläinen. Tästä seuraisi loputon prosessi, kunnes vaihtajat lopulta lyyhistyisivät kuolleina maahan! Vielä toinen esimerkki testataksemme teoriaa: kuinka usein olet vaihtanut viiden euron seteliä toiseen viiden euron seteliin, ja uudelleen takaisin, ja vielä kerran?
Kiteytettynä koko sosialistinen talousteoria on johdettu virheellisestä työn arvoteoriasta – se romahtaa perusteettomaan pohjaansa; koko vapaiden markkinoiden teoria on johdettu vakaalla pohjalla olevasta subjektiivisesta arvoteoriasta.
- Burris, Alan A Liberty Primer, (Rochester, New York: Society for Individual Liberty, 1983) s. 181 – 182.
- Hazlitt, Henry Time Will Run Back, (Lanham, Maryland: University Press of America, 1986) s. 166 – 175.
- Littlechild, Stephen C. The Fallacy of the Mixed Economy, (San Francisco: The Cato Institute, 1979) s. 11 – 13.
- North, Gary “The Fallacy of Intrinsic Value” in Free Market Economics: A Basic Reader edited by Bettina Bien Greaves, (Irvington-on-Hudson, New York: Foundation for Economic Education, Inc., 1975) s. 212 – 221.
- Nozick, Robert Anarchy, State, and Utopia, (New York: Basic Books, Inc., 1974) s. 259 – 260.
- Rothbard, Murray N. The Essential Ludwig von Mises, (Auburn, Alabama: The Ludwig von Mises Institute, 1983) s. 6 – 13.