Ei ole olemassa kauppavajetta. Kaupanteko perustuu ainoastaan tilanteisiin, joissa molemmat osapuolet arvostavat vastaanottamaansa tuotetta enemmän kuin luovuttamaansa tuotetta. Tämän takia kaikki kauppa luo ylijäämää; jokainen osapuoli hyötyy vapaaehtoisesta liiketoimesta. Kauppavajeen teoria on virheellinen kirjanpidon sovellus talousteoriaan.
Kirjanpidossa kaiken tulee täsmätä tai olla yhtäsuuruista. Esimerkiksi yrityksen ostaessa toimistotarvikkeita sadalla eurolla, se kirjaa transaktion debet-puolelle (tai lisäyksenä) sata euroa Toimistokulut-tilille ja kredit-puolelle (tai vähennyksenä) sata euroa Käteiskassatilille. Luonnollisesti yritys tekee tällaisen ostoksen ainoastaan, jos se suosii toimistotarvikkeita käteistä enemmän. Valitettavasti tätä täysin perusteltua kirjanpitotapaa on käytetty tavalla, joka hämärtää alla olevan taloudellisen ilmiön esiintymisen. Oikealla ymmärryksellä kauppavaje muuttuu tarpeettomaksi, tarkoituksettomaksi – ja vääräksi – tilastoksi.
Kaiken lisäksi Yhdysvallat on historiallisesti nauttinut vauraudesta merkittävimpien kauppavajeiden aikana ja kärsinyt huonoista ajoista kaikkein suurimpien kauppaylijäämien aikana – toisin sanoen juuri päinvastoin kuin olisi odotettavissa, jos kauppavajeen teoria olisi huolestumisen arvoinen ja merkityksellinen taloudellinen tilastotieto. Vauras 1980-luku oli keskellä kasvavaa kauppavajetta ja suurin kaupan ylijäämä koettiin vuosien 1974–75 laman aikana. Tätä ennen kaupan ylijäämä esiintyi 1930-luvun suuren laman aikana. Kauppavaje oli myös sääntö Yhdysvaltain historian ensimmäisen 150 vuoden aikana – valtavan talouskasvun aikakaudella.
Täytyy olla kiitollinen, ettei kauppatilastoja pidetä yksittäisten osavaltioiden tai Yhdysvaltain itä- ja länsiosien välillä, sillä joku näistä ryhmistä varmasti kokee kaikkina aikoina kaupan vajetta! Jos tällaisia tilastoja pidettäisiin, poliitikot ja etujärjestöt valittelisivat asioiden tilaa ja pyrkisivät ohjaamaan valtion politiikkaa tilanteen korjaamiseksi ryöstäen toiminnallaan keskivertokansalaista erityisintressien hyväksi.
Japani oli 1990-luvulla tämän tekaistun kauppavajeen hysteerisen raivon kohteena. Ja kuten arvata saattaa, Japanilla on ollut kauppataseen ylijäämä Yhdysvaltain kanssa. Käytännössä tämä tarkoittaa japanilaisten työskennelleen ahkerammin ja valmistaneen tuotteita amerikkalaisille nopeammassa kokonaisasteessa kuin amerikkalaiset ovat vastaavasti valmistaneet tuotteita japanilaisille. Kuulostaako tämä todella niin pahalta? Jos kuulostaa, olet enemmän kuin tervetullut luomaan valtavan kaupan ylijäämän tämän kirjan kirjoittajan kanssa – lähetä vain tavaroita tulemaan ja lupaan olla tekemättä samoin.
Kauppatilastot vuodelta 1990 näyttivät vielä lisäksi tuotteiden arvon Japanista Yhdysvaltoihin oleen 93 miljardia dollaria ja tuotteiden arvon Yhdysvalloista Japaniin 48 miljardia dollaria – kaupan vaje Japanin kanssa Yhdysvaltain hyväksi. Mutta jatketaan. Yhdysvaltain väestömäärä on 250 miljoonaa Japanin väestömäärän ollessa vain 120 miljoonaa. Näin jokainen japanilainen tosiasiassa ostaa enemmän amerikkalaisia tuotteita (400 dollarilla) kuin amerikkalainen ostaa japanilaisia tuotteita (360 dollarilla). Jopa heidän omilla standardeillaan ei voi jäädä mitään valittamisen aihetta japanilaisten kanssa, jotka siihen suuntaan niin viittaavat. Kauppavaje ansaitsee taloustieteissä saman kohtelun kuin oikean hinnan teoria, merkantilismi ja työn arvoteoria – täydellisen torjunnan.
- Allen, William R. Midnight Economist: Broadcast Essays, (Ottawa, Illinois: Green Hill Publisher, Inc. 1981) s. 61 – 62.
- Mises, Ludwig von Human Action, (Chicago: Henry Regnery, 1966) s. 325.
- North, Gary “Tariff War, Libertarian Style” in Free Trade: The Necessary Foundation for World Peace edited by Joan Kennedy Taylor, (Irvington-on-Hudson, New York: Foundation for Economic Education, 1986) s. 109 – 116.
- Rothbard, Murray N. Man, Economy, and State, (Los Angeles: Nash, 1970) s. 719 – 722.
- Rothbard, Murray N. “Protectionism and the Destruction of Prosperity” in The Free Market Reader edited by Llewellyn Rockwell, (Burlingame, California: The Ludwig von Mises Institute, 1988) s. 148 – 161.
- Wells, Sam “The Myth of the Trade Deficit” in The Free Market Reader edited by Llewellyn Rockwell, (Burlingame, California: The Ludwig von Mises Institute, 1988) s. 138 – 143.