Keinottelijat, jotka pyrkivät voittoihin arvaamalla tulevaisuuden olosuhteita (tietyissä hinnoissa), ovat yrittäjien alakategoria; kaikki aikaisemmassa kappaleessa yrittäjistä kirjoitettu soveltuu myös keinottelijoihin. Vaikka ihmiset tuntevat usein sympatiaa ja ymmärrystä yrittäjiä kohtaan, keinottelijoita halveksitaan yleisesti.
Keinottelijoiden maineen palauttamiseksi mainitsen aluksi, että kaikki keinottelevat. Kuluttajat spekuloivat sitä, milloin he päättävät ostaa talon – nyt vai jääden odottamaan myöhempää hintojen tai lainakorkojen laskua, opiskelijat keinottelevat valitesaan pääaineen yliopistossa jne. Pelkän keinottelun yleisen harjoittamisen maininnan lisäksi keinottelijoilla on muitakin positiivisia ominaisuuksia.
Esimerkiksi, jos joku keinottelee sokerin tulevalla hinnalla, hän kiinnittää kuluttajaa paljon tarkempaa huomiota sokeriin kohdistuviin sääolosuhteisiin, teknologiaan ja poliittisiin vaikuttimiin. Kuluttajalle sokeri on hetkellinen ja pieni osa hänen elämäänsä; keinottelijalle se on elinkeino. Sokerin hinnan ollessa 1 dollari paunalta keinottelija alkaa ostaa sokeria, jos hänellä on syy uskoa toimituspulaan tulevaisuudessa. Keinottelijan spekulatiivinen kysynnän lisäys yhdistettynä kuluttajien kysyntään nostaa hintaa esimerkiksi 1,5 dollariin paunaa kohden. Tämä on yksi syy lisää, jonka vuoksi ihmiset tuntevat vastenmielisyyttä keinottelijoita kohtaan.
Korkeammalla hinnalla on kaksi vaikutusta: ensimmäiseksi kuluttajat alkavat säästää sokerin käytössä ja pitävät sitä arvokkaampana kuin ennen. Toiseksi toimittajat kiinnostuvat tuottamaan sokeria aikaisempaa enemmän. Keinottelija toimii itse asiassa aikaisena varoitussignaalina ilmoittaen muille tulevasta tarjonnan vähentymisestä – vähän saaman tapaan kuin palohälytin kiinnittää asukkaiden huomion valloilleen päässeestä tulipalosta. Sen jälkeen kun kaikki ovat tulleet tietoiseksi vähentyneestä tarjonnasta, keinottelija vapauttaa sokerieränsä markkinoille nykyisellä vielä korkeammalla hinnalla, esimerkiksi 2 dollarilla, keräten 0,5 dollarin voiton paunaa kohden. Tämä on yksi syy lisää, minkä vuoksi ihmiset tuntevat vastenmielisyyttä keinottelijoita kohtaan.
Mutta mitä keinottelija on itse asiassa tehnyt? Hän on ottanut runsaasti saatavilla olevan sokerin kuluttajilta silloin, kun he olivat tietämättömiä sen tulevasta korkeammasta arvosta ja palauttanut sen takaisin silloin, kun sitä kaikkein eniten tarvitaan – hän on tehnyt muille erinomaisen palveluksen pyrkiessään henkilökohtaiseen hyötyyn. Häntä pitäisi onnitella teoistaan; hän on kuluttajien hyväntekijä.
Toinen tapa, jolla keinottelijat tekevät hyvää, mutta vastaanottavat paheksuntaa, ovat futuurisopimukset. Tutkitaan esimerkkiä maanviljelijästä, joka on istuttanut maapähkinäsatonsa tammikuussa, jolloin maapähkinöiden hinta oli kaksi dollaria paunalta. Maanviljelijä ei voi korjata satoaan ennen syyskuuta, mihin mennessä pähkinöiden hintataso on saattanut muuttua merkittävästi. Keinottelija tarjoaa maanviljelijälle 2,2 dollaria jokaisesta hänen syyskuussa toimittamastaan paunasta. Jos maanviljelijän hyväksyy sopimuksen, hän voi keskittyä viljelyyn ilman huolta ja epävarmuutta maapähkinöiden tulevasta hintatasosta. Hän voi nukkua yönsä rauhallisesti, koska keinottelija on luvannut kantaa riskin tulevista hinnanmuutoksista. Maanviljelijä voi keskittyä maanviljelyyn ja keinottelija riskin kantamiseen eli on tapahtunut työnjako. Jos maapähkinöiden hinta laskee syyskuussa 1,5 dollariin, maanviljelijä on riemuissaan, kun keinottelija säästää hänet katastrofilta ja pitää keinottelijoita maailman parhaimpina ihmisinä. Mutta jos hinta syyskuussa kiipeää kolmeen dollariin paunaa kohden, maanviljelijä kiroaa nopeasti ja sujuvasti puhuvan keinottelijan myyntimiehen nimen, joka riisti häneltä korkeat tuotot. Maanviljelijä unohtaa kaikki hyvin nukutut yöt, joista hän nautti keinottelijan takaaman hinnan ansiosta sekä tosiasian, että hän alkujaankin ryhtyi sopimukseen vapaaehtoisesti. Tämä on taas yksi syy lisää negatiiviseen kuvaan keinottelijoista.
Mutta kumpi keinottelija kykenee keinottelemaan jatkossa? Ensimmäinen maanviljelijän suosima keinottelija, joka hävisi omaisuuden ja joka ei pysty tai halua kokeilla onneaan uudelleen. Menestynyt keinottelija, jota maanviljelijä suuresti halveksuu, on tehnyt merkittäviä voittoja ja on kykenevä sekä kiinnostunut tekemään uuden sopimuksen. Keinottelijoiden epäsuosittu asema on päällisin puolin ainakin osittain ymmärrettävissä, mutta kun arvioidaan heidän rooliaan taloudellisessa järjestelmässä, heitä pitäisi todennäköisesti arvostaa samalla kunnioituksella kuin muitakin tuottavia osapuolia.
- Arneyon, Eitina Dictionary of Finance, (New York: MacMillan Publishing Company, 1988) s. 430.
- Block, Walter Defending the Undefendable, (New York: Fleet Press Corporation, 1976) s. 171 – 175. (pdf)
- Friedman, David D. Price Theory, (Cincinnati, Ohio: South-Western Publishing Company, 1986) s. 296 – 297.
- Greaves, Percy L. “Why Speculators” in Free Market Economics: A Basic Reader edited by Bettina Bien Greaves, (Irvington-on-Hudson, New York: Foundation for Economic Education, Inc., 1975) s. 94 – 98.
- Mises, Ludwig von Human Action, (Chicago: Henry Regnery, 1966) s. 457.
- Rothbard, Murray N. Power and Market: Government and the Economy, (Menlo Park, California: Institute for Humane Studies, 1970) s. 125 – 126.