32. Kustannusinflaatio

Yksi erityisen suosittu teoria vapaita markkinoita vastustavien taloustieteilijöiden keskuudessa on, että inflaatio aiheutuu kustannuspaineista talouden kokonaistarjonnan vähentyessä. Suoraviivaisen analyysin perusteella, jossa talouden kokonaiskysyntä ja -tarjonta määrittävät hintatason, vähentynyt tarjonta saa aikaan yleisen hintatason nousun. Kaikeksi onneksi maailma, jossa elämme, pysyvä inflaatio mukaan luettuna, ei ole vähenevien tarvikkeiden vaan yhä suuremman tuotannon maailma. Silti tämän teorian väitetään tyypillisesti soveltuvan 1970-luvun Yhdysvaltoihin – vuosikymmeneen, jolloin keynesiläinen teoria paljastui ristiriitaiseksi todellisen kokemuksen kanssa.

Kivenkovat keynesiläiset väittävät, että huonosta säästä seurannut vähentynyt viljasato ja arabien öljykauppasaarto aiheuttivat tarjontashokin Yhdysvaltain taloudelle ajaen näin inflaatio kaksinumeroisiin lukuihin. Tämän teorian ongelma on, ettei se tue tosiasioita:

1970 1979 Kasvu
Todellinen BKT $2875,8 mrd       $3796,8 mrd 32,02 %
Kuluttajahintaindeksi
(1982-84=100
38,8 72,6 87,11 %

Tuotanto kasvoi selkeästi 1970-luvulla inflaation samaan aikaan myös lisääntyessä – inflaation täytyy selittyä kysyntäpuolelta. Milton Friedmanin kuuluisa sanonta käytäntöön sovellettuna on täysin oikeassa: ”Inflaatio on kaikkialla ja aina rahapoliittinen ilmiö”.


< edellinen sivu | seuraava sivu >
Kirjan sisällysluettelo

Satunnainen lainaus


“Ihmiset puhuvat ”yleisestä edusta”. Mutta mitä on yleinen etu? Tarkasti ottaen sellaista ei ole olemassa. On olemassa ainoastaan jokaisen yksilön intressi. On olemassa intressejä, jotka monet tai kaikki ihmiset jakavat, mutta ne ovat edelleen yksilöiden intressejä. Kun poliitikot kertovat jonkin olevan ”yleiseksi eduksi”, he tarkoittavat yleensä, että se palvelee joidenkin ihmisten intressejä, mutta on vastoin toisten intressejä – ja yleensä ne ihmiset voittavat joilla on eniten poliittista vetovoimaa. Onko yleisen edun mukaista pakottaa jotkut kuolemaan, jotta toiset voidaan säästää? Onko yleisen edun mukaista, että sata hullua ihmistä lynkkaa yhden ihmisen julkisella aukiolla? Onko kansakunnan kaikkien kansalaisten yleisen edun mukaista tulla verotetuiksi valtiollisen padon maksamiseksi yhteen osaan sitä? Ruotsissa pariskunnalta kestää keskimäärin kahdeksan vuotta saada oma asunto (valtion omistama; heidän vuokraamansa); mutta heidän ei odoteta valittavan, koska ”se on yleisen edun mukaista”. Samoin kuin on olemassa ainoastaan yksilöiden oikeuksia, on olemassa vain yksilöllisiä intressejä.”

 John Hospers
 Libertarianism: A Political Philosophy for Tomorrow 84 (1971)