Jos oikeutetusti hankittu omaisuus myöhemmin varastetaan, oikea toimenpide on palauttaa kyseinen omaisuus varkaalta omistajalle, lisättynä varkaan maksamalla korvauksella kärsimyksestä ja palauttamisen aiheuttamasta haitasta. Jos alkuperäinen omistaja sattuu kuolemaan ennen kuin omaisuus palautetaan, muuttaako tämä korjaavaa toimenpidettä? Ei. Omaisuus tulee palauttaa omistajan perijöille samoin kuin kaikki muukin hänen omaisuutensa, jota ei ole varastettu. Muuttuko tämä johtopäätös, jos välissä on useita sukupolvia? Jälleen kerran – vastaus on ei, sillä periaate on sama.
Entä jos varas on kuollut tai myynyt varastetun omaisuuden, muuttuuko korjaava toimenpide? Ei, omaisuus tulee kaikesta huolimatta palauttaa alkuperäiselle omistajalle tai tämän perillisille. (Huomattakoon, että juuri tästä syystä omistusoikeusvakuutus on erittäin yleinen kiinteistökaupoissa.)
Nyt voimme soveltaa teoriaa varsinaiseen asiaan – vahingonkorvauksiin mustille orjuudesta. Olivatko orjat varkauden uhreja? Kyllä, sekä vapautensa että työpanoksensa. Näin ollen korjaava toimenpide orjan omistajalle on palauttaa omaisuus orjalle korvauksen kanssa kärsimyksestä ja palauttamisen vaivasta. Entä jos orjanomistaja on kuollut? Silloin hänen perijänsä ovat vastaanottaneet varastettua omaisuutta, joka tulisi palauttaa orjille jälleen kerran huolimatta välissä olleista sukupolvista. Entä jos orja on kuollut? Silloin varastettu omaisuus tulee palauttaa orjan perillisille huolimatta välissä olleista sukupolvista.
Oikeuttaako tämä teoria varkauden uhrin ryöstämään viattomia sivustakatsojia? Vastaus on ei, sillä tämä jatkaisi ja lisäisi alkuperäistä vääryyttä. Uhrilla ei ole vaadetta ihmiskunnalle yleisesti, jos omaisuutta ei pystytä palauttamaan, koska sitä ei voida jäljittää tai varas on kuollut eikä ole jättänyt mitään jälkeensä. Edellinen koskee myös orjuuden uhria ja tämän perillisiä. (Tietämättään varastettuja tavaroita ostanutta voidaan suojella markkinoilla omistusoikeusvakuutuksella.) Ei ole tarvetta tai perustetta kollektiiviselle korvausmaksulle; ainoastaan todennettavissa oleva varastettu omaisuus tulisi kohdistaa todennetuille orjien perijöiden vaateille, ei enempää eikä myöskään vähempää.
- Burris, Alan A Liberty Primer, (Rochester, New York: Society for Individual Liberty, 1983) s. 80 – 82.
- Locke, John The Second Treatise of Government, (New York: Bobs Merrill Company, Inc., 1952) s. 16 – 18.
- Oubre, Claude F. Forty Acres and a Mule: The Freedman’s Bureau and Black Land Ownership, (Baton Rouge: Louisiana State University Press, 1978)
- Rothbard, Murray N. Egalitarianism as a Revolt Against Nature, (Washington, D.C.: New Libertarian Review Press, 1974) s. 65 – 69.
- Rothbard, Murray N. The Ethics of Liberty, (Atlantic Highlands, New Jersey: Humanities Press, 1982) s. 51 – 73. (online)
- Sowell, Thomas Knowledge and Decisions, (New York: Basic Books, Inc., 1980) s. 266 – 269.