Alkuperäiset sosialistiset teoriat eivät ainoastaan visioineet yksityisen omaisuuden vaan myös rahan ja hintojen hävittämisestä. Ludwig von Mises järkytti sosialisteja 1920-luvulla osoittamalla, ettei tällainen sosialistinen talous voisi allokoida resursseja järkevästi. Tuotanto sosialistisessa taloudessa ilman rahaa ja hintoja olisi sattumanvaraista ja ilman mitään rationaalista pohjaa. Raha ja hinnat luovat arvon mitan, jonka perusteella valinta kilpailevien vaihtoehtojen väliltä on mahdollista.
Käytetään esimerkkinä päätöstä ullakon lämpöeristämisestä, jolloin on välttämätöntä verrata eristyksen hintaa suhteessa säästettyyn energiamäärän. Taloudessa ilman rahaa ja hintoja suhteellisen arvon ilmaisimina – eli taloudessa pelkkine tavaroineen, eristeineen ja lämmitysöljyineen – et voisi tietää, onko järkevää eristää vai ei. Tulisiko vanha ruohonleikkuri korjata vai ostaa uusi? Vastaus riippuu ilmiselvästi siitä, onko kannattavaa korjata vanha vai ostaa uusi. Rahan ja hintojen puuttuminen aiheuttaa tuhoa kuluttajien päätöksille – jo pelkästään tämä on riittävän huono asia taloudelliselle hyvinvoinnille.
Mutta vielä paljon dramaattisemman vaikutuksen saa näiden puuttuminen talouden tuotantotasolla. Onko kaupunkiin järkevää perustaa leipomo – sosialisteilla ei ole mitään keinoa tämän tietämiseen, koska heillä on edessään ainoastaan hyödykkeet: maata, betonia, jauhoja, odotukset tulevasta leivästä jne. Otetaan askel eteenpäin tuotantoprosessissa: tulisiko sosialististen johtajien valmistaa maansiirtokone lapiomiesten käytön sijaan; tulisiko se tehdä teräksestä, raudasta vai osittain puusta? Tulisiko teräs valmistaa vastalouhitusta malmista vai uudelleen hyödynnetystä teräksestä; tulisiko kaivostoiminnan energia tulla luonnonkaasusta, höyrystä vai sähköstä? Tulisiko luonnonkaasu kuljettaa rekoilla, junalla vai putkea pitkin? Kehittyneessä teollisessa taloudessa on lähes loputon määrä taloudellisia päätöksiä tehtävänä. Rahattomassa ja hinnattomassa sosialistisessa taloudessa näitä päätöksiä ei voida tehdä millään järkevällä tavalla.
Sen jälkeen kun sosialistit olivat kiittäneet Misesiä teoriansa vajaavaisuuden esiintuomisesta (ja ehdottaen patsaan pystyttämistä tulevalla sosialistisella aukiolle kiitoksena Misesin avusta), he pyrkivät ratkaisemaan ongelman. Mikä oli heidän lopullinen vastauksensa? Lainaten Dave Barryn kolumnia: ”En keksi tätä omasta päästäni!”: Sosialistien lopullinen ratkaisu talouslaskennan ongelmaan oli laittaa sosialistiset tehtaiden johtajat ”leikkimään” markkinoita – teeskentelemään, että resursseilla ja tuotannolla olisi hinnat ja mukauttamaan tuotantoa sen mukaisesti!
Tämä ei luonnollisesti ollut mikään ratkaisu (vaikkakin sosialistit pikaisesti vetäytyivät keskustelusta koettuaan vastanneensa täydellisesti kysymykseen). Liiketoimintapäätöksillä leikkiminen ei ole lähelläkään todellista sijoittamista yksityisesti omistetulla rahalla ja resursseilla – rahalla ja resursseilla, joilla on todellinen vaikutus päätöksentekijän hyvinvointiin.
- Hayek, F. A. Individualism and Economic Order, (Chicago: Henry Regnery Company, 1972) s. 119 – 208.
- Hoff, Trygve J. B. Economic Calculation in the Socialist Society, (Indianapolis: LibertyPress, 1981)
- Mises, Ludwig von Economic Calculation in the Socialist Commonwealth, (Auburn, Alabama: Ludwig von Mises Institute, 1990)
- Mises, Ludwig von Human Action, (Chicago: Henry Regnery Company, 1966) s. 698 – 715.
- Rothbard, Murray N. “Ludwig von Mises and Economic Calculation under Socialism” in The Economics of Ludwig von Mises edited by Laurence S. Moss, (Kansas City: Sheed and Ward, Inc., 1976) s. 67 – 78.
- Rothbard, Murray N. Man, Economy, and State, (Los Angeles: Nash Publishing, 1962) s. 548 – 549.