9. Toimiluvat

Toimiluvat ovat sääntelyn alakategoria, joten kaikki perusperiaatteet sääntelystä soveltuvat toimilupiin. Toimiluvat tai lisenssit myydään yleisölle perustelemalla, että ne suojelevat kuluttajaa huonolta laadulta. Lisensointi kuitenkin suojelee nimenomaisesti toimiluvan saajan palvelua halvemmilta hinnoilta! Toimilupa on tapa, jolla erityisintressiryhmä – luvanhaltija – rajoittaa palvelun tarjontaa mahdollistaakseen itselleen korkeammat hinnat.

Lisensointi ajaa kuluttajan valintojen yli asettamalla valtion erinäisten palveluiden laatustandardien päätöksentekijäksi. Näin laki määrittää tietyn laatutason, tekee laittomaksi alempitasoisen palvelun ja poistaa kuluttajalta tämän itsemääräämisoikeuden. Monet väittävät tarpeelliseksi pitää yllä tällaisia laatustandardeja, mutta usein standardeilla on hyvin vähän tekemistä todellisten palveluiden kanssa. Vaatimus ”Hiustenleikkuun historia” -kurssin hyväksytystä suorittamisesta parturin toimiluvan myöntämiselle on tästä hyvä esimerkki.

Kaiken lisäksi kuluttajat usein suosivat ja tarvitsevat – tulorajoitteista johtuen – halvempia ja vähempilaatuisia palveluita. Korkeat lupavaatimukset edellyttävät usein vastaava tasoa kuin Mersulla, vaikka monille soveltuisi paremmin Volkswagenin taso. Kuluttajan kohtaamat korkeammat hinnat, jotka näistä seuraavat, saavat aikaan enemmän tee-se-itse-pyrkimyksiä ja viivästettyä työtä ja vaarantavat kuluttajaa usein enemmän kuin toimilupa heitä suojelee. Lisäksi pakotetuille toimiluville on olemassa vaihtoehtoja. Vapaaehtoisesti sertifioidut laatustandardit mahdollistavat kuluttajan valitsemaan haluamansa tasoisen palvelun (esimerkkeinä Avainlippu, Reilu kauppa ja vakuutusehdot). Valtion myöntämät toimiluvat ovat ennaltaehkäisseet suuren määrän sertifikaatteja, jotka muuten olisivat olemassa. Nämä sertifikaatit olisivat olleet poliittisen väännön sijaan kuluttajien kysynnästä syntyneitä –kieltämättä kuluttajalle paljon tyydyttävämpi ratkaisu.


< edellinen sivu | seuraava sivu >
Kirjan sisällysluettelo