Vapaa markkinatalous on voittojen ja tappioiden järjestelmä. Yleensä voittoja painotetaan, mutta tappiot tulisi ymmärtää tehokkaille markkinoille yhtä tärkeiksi. Suuri yleisö on toisinaan tulkinnut voittojen luonteen väärin. Voitot eivät ole ylimääräinen maksu tai töykeää käytöstä yrityksiltä. Voitot ovat kapitalistiselle yrittäjälle palkinto arvon luomisesta. Tämän ymmärtämiseksi meidän tulee ensin oivaltaa vaihdannan luonne. Kahden osapuolen harjoittaessa vaihdantaa, kumpikin odottaa saavansa jotain suurempiarvoista kuin mistä luopuu; muutoin he eivät tuhlaisi aikaansa vaihdantoihin. Ja mikä siis on voittojen luonne?
Liikemies hankkii resursseja, maata, työtä, materiaaleja ja niin edelleen ja yhdistää ne tuottaakseen jotain muuta.
Esimerkiksi:
Autovalmistaja hankkii
4 000 dollarin edestä materiaaleja
6 000 dollarin edestä työtä
1 000 dollarin edestä kiinteitä kustannuksia
11 000 dollarin kokonaiskustannuksin,
ja tuottaa auton, jonka myyntihinta on 15 000 dollaria. Ainoa tapa myydä auto tällä 15 000 dollarilla on, jos kuluttaja vapaaehtoisesti luopuu rahoista auton ostoon, ja vaihdannan luonteeseen perustuen hän tekee näin ainoastaan arvostaessaan autoa enemmän kuin rahoja. Näin yrittäjä on kerännyt 11 000 dollarin resurssit ja muotoillut ne 15 000 dollarin arvoiseksi autoksi, tehden 4 000 dollarin voiton. Mistä 4 000 dollarin voitto syntyi? Valmistaja loi sen. Hän sai sen aikaan. Tämä on luovaa toimintaa samalla tavalla kuin taideteoksen tekeminen on luovaa toimintaa.
Materiaalien, työn ja kiinteiden kustannuksien arvo on se, millä nämä käyvät kaupaksi halukkaalle ostajalle. Muotoilemalla ne autoksi valmistaja on tuottanut enemmän arvoa kuin mitä hän löysi maailmasta. Voitot ovat arvon luomisen merkki; voittojen tekeminen ansaitsee tulla ylistetyksi ja arvostetuksi hyödyllisenä yhteiskunnalle.
Ja otetaan nyt tappioiden esimerkki. Ovatko tappiot hyväntahtoisuuden ja ei liian paljon pyytämisen osoitus? Perimmiltään: eivät. Käytetään samaa esimerkkiä 11 000 dollarin kustannuksista: mitä jos valmistaja olisi tuottanut auton, jota kukaan ei ostaisi korkeammalla kuin 11 000 dollarilla? Jos valmistaja ei pystyisi myymään autoa ennen kuin hinta olisi, sanotaan 8 000 dollaria, mitä tämä tarkoittaa? Se tarkoittaa, että hän on ottanut täydellisen hyvät resurssit – materiaaleja, työtä ja kiinteitä kuluja – ja järjestänyt ne uudelleen tavalla, jolla ne ovat nyt ostajille ainoastaan 8 000 dollarin arvoiset. Hän on tuhonnut arvoa maailmasta. Tällainen toiminta ansaitsee paheksunnan ihmiskunnan köyhdyttämisestä. Ellei liikemies olisi astunut kuvaan mukaan, maailma olisi 3 000 dollarin arvoa rikkaampi.
Vapailla markkinoilla meidän ei onneksi tarvitse luottaa yhteiskunnalliseen kunniaan tai tuomitsemiseen motivoidaksemme tuottajia tuottamaan kuluttajien suosimia tuotteita. Tämä tapahtuu luonnostaan voittojen mahdollistaessa menestyneille tuottajille tuotannon jatkamisen ja laajemman resurssien hallinnan toisin kuin tappiot, jotka riistävät resurssien hallinnan ja kyvyn jatkaa tuotantoa.
Kannattaa myös huomioida markkinoiden kauneus: mikä tahansa epäkohta kuluttajien palvelussa, irrationaalinen hinnoittelu tai tuotantovalinta ovat samassa suhteessa mahdollisuus voittoihin. Näin markkinat, vaikkeivät ole täydelliset, ovat itsekorjautuvat. Uudistajat tulisivat korjaamaan minkä tahansa huomaamansa markkinoiden epäkohdan paremmin keräämällä voitot tästä epäkohdasta kuin haukkumalla nimenomaisesti mielekkäät parannukset mahdollistavaa järjestelmää.
Voitot ovat viesti käyttää resursseja kuluttajien korkeasti arvostamien tuotteiden tuottamiseksi ja tappiot viesti keskeyttää vähäarvoisten tuotteiden tuotanto. Tappiot ovat välttämättömiä resurssien vapauttamiseksi niiden käyttöön, jotka tuottavat arvostettuja tavaroita. Tämän vuoksi huomaamme tuottajien ja kuluttajien intressien olevan pikemminkin sopusointuiset kuin ristiriitaiset.
- Dolan, Edwin G. and David E. Lindsay ?Economics, 6th edition, ?(Hinsdale, Illinois: Dryden Press, 1991) ?s. 788 – 811
- Burris, Alan? A Liberty Primer, ?(Rochester, New York: Society for Individual Liberty, 1983)? s. 60 – 61
- Gwartney, James D. and Richard L. Stroup? What Everyone Should Know About Economics and Prosperity, ?(Tallahasee, Florida: James Madison Institute, 1993) ?s. 21 – 23
- Friedman, Milton and Rose ?Free to Choose, ?(New York: Harcourt, Brace, Jovanovich, 1980)? s. 9 – 38
- Hazlitt, Henry ?Economics in One Lesson, ?(New Rochelle, New York: Arlington House, 1979)? s. 103 – 109
- Mises, Ludwig von? Planning for Freedom, ?(South Holland, Illinois: Libertarian Press, 1974)? s. 108 – 149
- Rand, Ayn? Atlas Shrugged, ?(New York: Random House, 1957)?s. 478 – 481
- Rothbard, Murray N.? Man, Economy, and State, ?(Los Angeles: Nash Publishing, 1970)? s. 463 – 469