Nykyään on olemassa neljä pääasiallista talousteorian koulukuntaa. Talouden ymmärtämiseksi näiden koulukuntien tunteminen on välttämätöntä. Koulukunnat ovat marxilainen, keynesiläinen, monetaristinen ja itävaltalainen koulukunta.
Marxilainen talousajattelu pohjautuu Karl Marxin ja Friedrich Engelsin kirjoituksiin ja ajoittuu 1800-luvun puolivälistä sen loppupuolelle. Perimmiltään marxilainen ajattelu perustuu taloudelliseen determinismiin, jossa yhteiskunta käy läpi kehitysvaiheet alkukantaisesta kommunismista orjajärjestelmiin, feodalismiin, kapitalismiin, sosialismiin ja lopulta kommunismiin. Jokaisessa vaiheessa taloudellinen järjestelmä määrittää niissä järjestelmän aikana elävien näkemykset. Näihin kaikkiin vaiheisiin sisältyy luokkataistelu, joka johtaa yhteiskunnan väistämättä kehityksen seuraavaan vaiheeseen. Näin ollen feodalismissa luokkataistelu tilanomistajien ja maaorjien välillä tuottaa seuraavan vaiheen, kapitalismin. Kapitalismin kaksi luokkaa ovat kapitalistit ja työläiset. Kapitalistien ja työläisten konflikti johtaa kapitalismin kukistumiseen ja sosialismin voittoon lopettaen luokkakonfliktit. Marxilainen teoria toteaa, että sosialismi johtaa ihmiskunnan perimmäiseen kohtaloon – kommunismiin.
Keynesiläiset näkemykset ovat saaneet nimensä John Maynard Keynesin kirjoituksista, erityisesti hänen vuonna 1936 ilmestyneestä kirjastaan Työllisyys, korko ja raha: yleinen teoria. Tässä uskomattoman vaikeassa kirjassa Keynes esittää kokonaisnäkemyksen talouden muuttujiin, kokonaistarjontaan ja kokonaiskysyntään, jotka toimivat suoraan keskenään ilman mitään välttämätöntä sidettä yksilöllisten päätöksentekijöiden toimille. Tästä sai alkunsa ”kansantaloustiede”. Keynesiläiset pyytävät valtiota hallinnoimaan kokonaiskysyntää – liian vähäinen kysyntä johtaa työttömyyteen, liian suuri inflaatioon. Tästä seuraa teorian kahtiajako: ongelmana olisi joko inflaatio tai työttömyys, mutta eivät koskaan molemmat samanaikaisesti. Keynesin mukaan vapaat markkinat luovat sisäsyntyisesti joko liian vähän tai liian paljon kysyntää. Tästä seuraa tarve (erittäin kätevästi keynesiläisille taloustieteilijöille työmahdollisuuksien muodossa!) kysynnän hallintaan valtion taholta ja keynesiläisten viisaisiin neuvoihin perustuen.
Monetaristien näkemyksiä edustavat parhaiten Milton Friedman ja hänen seuraajansa, jotka pitäytyivät keynesiläisessä ”makrolähestymistavassa.” Nähdessään talouden tällä tavoin monetaristit eivät kuitenkaan painota niinkään kulutusta vaan rahan kokonaistarjontaa – siitä nimi monetaristit. Muissa kuin makrotalouden asioissa, inflaatiossa, työttömyydessä ja suhdannevaihtelun nousu- ja laskukausissa, monetaristit pyrkivät pitämään yksilöllistä toimijaa talousnäkemyksiensä perustana sellaisilla alueilla kuten säännöstely, hintojen toiminta, mainostaminen, kansainvälinen kauppa ja niin edelleen.
Itävaltalainen koulukunta sai alkunsa 1800-luvun lopulla Carl Mengeristä ja sen kehitti lopulta täyteen mittaansa Ludwig von Mises – molemmat itävaltalaisia. Itävaltalainen koulukunta kehitti ajattelutavan tietoisella painotuksella toimivasta ihmisestä perimmäisenä perustana kaikkien taloudellisten asioiden ymmärrykselle. Tämän yksilöllisen painotuksen kanssa seuraa subjektiivinen näkemys arvoon ja katsontakanta, jonka mukaan kaikki toiminta on pohjimmiltaan tulevaisuuteen suuntautuvaa. Tämä kirja on kirjoitettu itävaltalaisittain.
- Friedman, Milton? Capitalism and Freedom, ?(Chicago: University of Chicago Press, 1962)
- Keynes, John Maynard? The General Theory of Employment, Interest and Money, ?(New York: Harcourt, Brace & Co., 1936)
- Marx, Karl and Friedrich Engels? The Communist Manifesto, ?(New York: Pocket Books, 1964)
- Mises, Ludwig von? Historical Setting of the Austrian School, ?(Auburn, Alabama: Ludwig von Mises Institute, 1984)
- Rothbard, Murray N.? The Essential Ludwig von Mises, ?(Auburn, Alabama: The Ludwig von Mises Institute, 1983)
- Schumpeter, Joseph? History of Economic Analysis, ?( New York: Oxford University Press, 1978)