Rahan ilmaantuminen oli suuri siunaus ihmiskunnalle. Ilman rahaa – ilman yleistä vaihdon välinettä – ei voi olla todellista erikoistumista, ei talouden edistymistä pelkän primitiivisen tason yläpuolelle. Rahan mukana katoavat jakamattomuuden ja ”tarpeiden samanaikaisuuden” ongelmat, jotka haittasivat vaihtokauppayhteiskuntaa. Nyt Jones voi palkata työntekijöitä ja maksaa heille – rahalla. Smith voi myydä kyntöauransa vaihdossa yksiköihin – rahaa. Rahahyödyke on jaettavissa pieniin yksiköihin, ja kaikki hyväksyvät sen yleisesti. Niinpä kaikki tuotteet ja palvelut myydään rahaa vastaan, ja tämän jälkeen rahaa käytetään ihmisten haluamien tuotteiden ja palveluiden ostamiseen. Rahan ansiosta voidaan muodostaa monivaiheinen ”tuotantorakenne”, jossa maa, työsuoritteet ja pääomahyödykkeet toimivat yhteistyössä edistäen tuotantoa jokaisessa vaiheessaan ja vastaanottaen maksut rahassa.
Rahan luominen sisältää toisen merkittävän hyödyn. Kun kaikki vaihdanta tapahtuu rahassa, kaikki vaihtokurssit ilmaistaan rahassa, ihmiset voivat nyt verrata kunkin tuotteen markkina-arvoa kaikkiin muihin tuotteisiin. Jos television voi vaihtaa kolmeen unssiin kultaa ja auton 60 unssiin kultaa, jokainen voi nähdä, että auto on 20 television ”arvoinen” markkinoilla. Nämä vaihtosuhteet ovat hintoja, ja rahahyödyke toimii yhteisenä nimittäjänä kaikille hinnoille. Ainoastaan rahahintojen vakiinnuttaminen markkinoilla mahdollistaa sivistyneen talouden kehittymisen, sillä ainoastaan hinnat sallivat liikkeenharjoittajien taloudellisen laskennan. Liikemiehet voivat nyt arvioida, kuinka hyvin he tyydyttävät kuluttajien kysynnän vertaamalla tuotteidensa myyntihintoja hintoihin, jotka he joutuvat maksamaan tuotannontekijöistä (heidän ”kulunsa”). Kun kaikki hinnat on ilmaistu rahassa, yrittäjät voivat määrittää, tekevätkö he tappioita vai voittoja. Vastaavat laskelmat ohjaavat liikemiehiä, työntekijöitä ja maanomistajia heidän etsiessään rahallisia ansioita markkinoilta. Ainoastaan tämänkaltaiset laskelmat voivat ohjata resursseja kaikkein tuottavimpiin käyttötarkoituksiinsa – niihin käyttötarkoituksiin, jotka tulevat parhaiten tyydyttämään kuluttajien kysynnän.
Monet oppikirjat antavat rahalle useita tehtäviä: vaihdon väline, laskentayksikkö tai ”arvon mitta”, ”arvon säilyttäjä” jne. Mutta pitäisi olla selvää, että kaikki nämä tehtävät ovat pelkästään seurausta yhdestä suuremmasta tehtävästä: vaihdon välineestä. Koska kulta on yleinen väline, se on myös kaikkein markkinoitavin, sitä voidaan säilyttää toimimaan välineenä niin tulevaisuudessa kuin nykyhetkessäkin, ja sen avulla voidaan ilmaista kaikki hinnat.1 Koska kulta on hyödykeväline kaikkeen vaihdantaan, se voi palvella laskentayksikkönä nykyisille ja tulevaisuudessa odotettaville hinnoille. On tärkeää oivaltaa, että raha ei voi olla abstrakti laskentayksikkö tai vaade, paitsi siinä määrin kuin se toimii vaihdon välineenä.
1 Raha ei ”mittaa” hintoja tai arvoja; se on yhteinen nimittäjä niiden ilmaisulle. Lyhyesti, hinnat ilmaistaan rahassa; niitä ei mitata sillä.