Pelkän maailman valtioiden talouspolitiikoiden listaamisen on arvioitu saavan kenen tahansa vakavissaan olevan taloustieteen opiskelijan nostamaan epätoivosta kätensä pystyyn. Mitä mahdollista hyötyä voi olla, tulee hän otaksuttavasti kysymään, keskustelemisesta talousteorian parannuksista ja edistymisestä, kun yleinen mielipide ja valtioiden käytännön toimenpiteet, erityisesti kaikissa kansainvälisiin suhteisiin liittyvissä asioissa, eivät ole vielä edes kuulleet Adam Smithistä? Sillä nykypäivän tullit ja kauppapolitiikat eivät ole ainoastaan yhtä huonoja kuin 1600- ja 1700-luvulla, vaan ne ovat ylivertaisesti pahempia. Todelliset syyt näille tullimaksuille ja muille kauppaesteille ovat samoja, ja tekaistut syyt ovat myös samoja.
Muutama vuosisata Kansojen varallisuuden ilmestymisen jälkeen perusteet vapaakaupalle on esitetty tuhansia kertoja, mutta ehkäpä ei koskaan yhtä suorasanaisen yksinkertaisesti ja voimalla kuin se tuossa kirjassa kerrotaan. Yleisesti Smithin perustelut nojaavat yhteen perustavanlaatuiseen väitteeseen: ”Jokaisessa maassa ihmisten suuren joukon intressissä on ja tulee olla ostaa haluamaansa niiltä, jotka myyvät sen edullisimmin.” ”Tämä väite on niin ilmeinen”, Smith jatkaa, ”että tuntuu naurettavalta nähdä vaivaa sen todistamiseksi; eikä sitä koskaan olisi ruvettu kyseenalaistamaan, ellei kauppiaiden ja valmistajien puolueellinen viisastelu olisi sekoittanut ihmiskunnan terveen järjen käytön.”
Toiselta näkökannalta vapaakauppaa pidetään työn erikoistumisen yhtenä puolena:
”Jokaisen vastuullisen perheenpään periaatteena on olla pyrkimättä valmistamaan kotona sellaista, jonka tekeminen maksaisi ostamista enemmän. Räätäli ei pyri tekemään omia kenkiään, vaan ostaa ne suutarilta. Suutari ei pyri tekemään omia vaatteitaan, vaan työllistää räätälin. Viljelijä ei pyri tekemään kumpiakaan, vaan työllistää niihin eri käsityöläisiä. He kaikki kokevat omaksi edukseen työllistää koko teollisuuden samalla lailla kuin heillä on jotain ylivoimaa naapureihinsa nähden ja ostaa osalla tuotteistaan tai toisin ilmaisten osalla niiden hinnasta muun, mihin heillä on tarvetta. Se, mikä on harkitsevaista jokaisen yksityisen perheen piirissä, voi tuskin olla hölmöyttä suuren kuningaskunnan mittakaavassa.”
Mutta mikä sai ihmiset olettamaan, että mikä oli harkitsevaista jokaisen yksityisen perheen piirissä, olisi hölmöyttä suuren kuningaskunnan mittakaavassa? Koko joukko harhakäsityksiä, joista ihmiskunta ei ole vieläkään pystynyt pääsemään eroon. Ja pääosassa oli keskeinen harhakäsitys, johon tämä kirja keskittyy. Kyseessä oli paneutuminen tietyn tullin pelkkiin välittömiin vaikutuksiin erityisryhmälle ja unohtaminen harkita sen pitkän aikavälin vaikutuksia koko yhteisölle.
2.
Amerikkalaisten villapuseroiden valmistaja menee kongressiin tai ministeriöön kertoakseen komitealla tai virkailijoille, että olisi kansallinen katastrofi, jos tullit brittiläisille villapuseroille poistettaisiin tai niitä alennettaisiin. Hän myy nyt puseroitaan 15 dollarilla kappale, mutta englantilaiset valmistajat pystyisivät myymään samanlaatuisia puseroita 10 dollarilla. Siten 5 dollarin tullimaksu on tarpeellinen hänen liiketoimintansa säilyttämiseksi. Hän ei tietenkään ajattele itseään, vaan tuhansia työllistämiään miehiä ja naisia ja ihmisiä, joille heidän kulutuksensa puolestaan tarjoaa työllisyyden. Lopettakaa heidän työnsä ja luotte samalla työttömyyttä ja laskun ostovoimaan, joka leviäisi yhä laajenevin kehin. Ja jos valmistaja pystyy todistamaan, että hän todellakin joutuisi lopettamaan liiketoimintansa, jos tullit poistettaisiin tai niitä alennettaisiin, kongressi katsoo hänen perustelunsa tätä tointa vastaan ratkaisevaksi.
Mutta virhekäsitys syntyy katsottaessa pelkästään kyseistä valmistajaa ja hänen työntekijöitään tai pelkästään Amerikan villapuseroteollisuutta. Se perustuu ainoastaan välittömästi nähtävien tulosten huomioimiseen ja niiden seurauksien ylenkatsomiseen, joita ei nähdä, koska niitä estetään tapahtumasta.
Suojatullien lobbaajat esittävät jatkuvasti perusteita, jotka eivät ole tosiasiallisesti paikkansa pitäviä. Mutta oletetaan, että tässä tapauksessa tosiasiat ovat tarkalleen niin kuin villapuseroiden valmistaja on ne esittänyt. Oletetaan, että 5 dollarin tulli villapuseroa kohden on hänelle välttämätön liiketoiminnassa pysymiseksi ja työllisyyden takaamiseksi villapuseroita valmistamalla työntekijöilleen.
Esimerkiksi on valittu tarkoituksella kaikkein epäsuotuisin tapaus tullimaksun poistamiseksi. Esimerkiksi ei ole valittu perusteluja uuden tullin asettamiseksi, jotta syntyisi uusi teollisuudenala, vaan sellaisen nykyisen tullimaksun säilyttämiseksi, joka on jo synnyttänyt toimialan ja jota ei voida poistaa ilman jonkun vahingoittamista.
Tullimaksu poistetaan; valmistajan liiketoiminta katoaa; tuhat työntekijää irtisanotaan; kyseiset heistä riippuvaiset kauppiaat kärsivät. Tämä on välittömästi nähtävä vaikutus. Mutta on olemassa myös vaikutuksia, vaikkakin paljon vaikeammin jäljitettävissä, jotka eivät ole yhtään sen vähemmän välittömiä ja todellisia. Nyt villapaitoja, jotka aikaisemmin maksoivat 15 dollaria kappaleelta, on mahdollista ostaa 10 dollarilla. Kuluttajat voivat ostaa samanlaatuisen villapaidan vähemmällä rahamäärällä tai paljon paremman samalla rahalla. Jos he ostavat samanlaatuisen, heillä on villapaidan lisäksi myös ylijäänyt 5 dollaria, jota heillä ei olisi ollut aikaisemmissa oloissa ja jolla he voivat ostaa jotain muuta. Kymmenellä dollarilla, jolla he ostavat tuontivillapaidan, he auttavat työllisyyttä – aivan kuten amerikkalainen valmistaja epäilemättä ennustikin – Englannin villapaitateollisuudessa. Ylijääneellä 5 dollarilla he auttavat työllisyyttä lukuisilla toimialoilla Yhdysvalloissa.
Mutta vaikutukset eivät lopu tähän. Ostamalla englantilaisia puseroita he varustavat englantilaiset dollareilla, joilla nämä ostavat amerikkalaisia tuotteita. Itse asiassa tämä on (jos tässä nyt jätetään huomiotta valuuttakurssit, lainat, luotot, kultavirrat jne., jotka eivät vaikuta lopputulokseen) ainoa tapa, jolla britit loppujen lopuksi voivat hyödyntää dollareitaan. Koska sallimme brittien myyvän meille enemmän, he voivat ostaa meiltä enemmän. Heidän on itse asiassa pakko ostaa meiltä enemmän, jollei dollarivarantoja jätetä pysyvästi käyttämättä. Joten sallimalla maahan lisää brittiläisiä tuotteita joudumme viemään enemmän amerikkalaisia tuotteita. Ja vaikka ihmisiä on nyt vähemmän työllistyneenä amerikkalaisessa villapaitateollisuudessa, ihmisiä on enemmän työllistyneenä – ja paljon tehokkaammin työllistyneenä – sanotaan vaikka Amerikan auto- ja pesukoneteollisuudessa. Amerikan nettotyöllisyys ei ole laskenut, mutta Amerikan ja brittien tuotanto on nettotaseeltaan kasvanut. Molemmissa maissa työvoima on korkeammin työllistetty tekemään vain niitä asioita, joita se tekee parhaiten, sen sijaan, että se olisi pakotettu tekemään niitä asioita, joita se tekee tehottomasti tai huonosti. Kuluttajat molemmissa maissa ovat paremmassa asemassa. He pystyvät ostamaan haluamaansa sieltä, mistä saavat sen halvimmalla. Amerikan kuluttajille on paremmin tarjolla villapuseroita ja Britannian kuluttajille on paremmin tarjolla autoja ja pesukoneita.
3.
Keskitytään nyt asiaan toisin päin ja katsotaan tullin asettamisen alkuperäiset vaikutukset. Oletetaan, että ulkomaisille kudotuille tuotteille ei ollut aiemmin asetettu tullia ja että amerikkalaiset olivat tottuneet ostamaan ulkomaisia villapuseroita ilman tullia. Esitetään sitten perustelut sille, että voitaisiin luoda villapuseroteollisuus asettamalla 5 dollarin tullimaksu villapuseroille.
Tässä perustelussa ei ole mitään loogista virhettä siinä laajuudessa kuin se on esitetty. Brittiläisten puseroiden kustannukset amerikkalaisille kuluttajille pakotetaan siten niin korkeiksi, että amerikkalaiset valmistajat huomaavat kannattavaksi ryhtyä villapuseroliiketoimintaan. Mutta Amerikan kuluttajat pakotetaan tukemaan tätä teollisuutta. Jokaisesta ostamastaan amerikkalaisesta villapuserosta heidät käytännössä pakotetaan maksamaan 5 dollarin vero, joka kerätään heiltä uuden villapuseroteollisuuden korkeampina hintoina.
Villapuserotoimialalle palkataan amerikkalaisia, jotka aikaisemmin eivät ole työskennelleet villapuseroteollisuudessa. Näin paljon pitää paikkansa. Mutta ei synny mitään nettolisäystä kansakunnan teollisuuteen tai kansakunnan työllisyyteen. Koska amerikkalainen kuluttaja joutuu maksamaan 5 dollaria enemmän samanlaatuisesta puserosta, hänellä on juuri sen verran vähemmän käytettävänään kaikkeen muuhun. Hänen täytyy vähentää kulutustaan 5 dollarin edestä muualta. Yhden toimialan kasvamiseksi tai syntymiseksi sata muuta toimialaa joutuvat supistumaan. Jotta 20 000 ihmistä työllistyy villapuseroiden toimialalle, 20 000 ihmistä työllistyy vähemmän muualle.
Mutta uusi toimiala on näkyvä. Sen työntekijöiden, sijoitetun pääoman ja tuotteiden markkina-arvo dollareissa voidaan kaikki laskea. Naapurit voivat nähdä villapaitatyöläisten menevän ja tulevan joka päivä tehtaasta. Tulokset ovat kouriintuntuvia ja suoria. Mutta satojen muiden toimialojen kutistuminen, 20 000 työpaikan katoaminen jostain muualta, ei ole yhtä helposti havaittavissa. Jopa kaikkein nerokkaimmalle tilastotieteilijälle olisi mahdotonta tietää tarkalleen, millaisesta tapahtumasta muiden työpaikkojen katoamisessa on kyse – kuinka monta miestä ja naista on tarkalleen irtisanottu jokaiselta toimialalta, tarkalleen kuinka paljon liiketoimintaa jokaiselta toimialalta on hävinnyt – koska kuluttajien täytyy maksaa enemmän villapaidoistaan. Koska tappiot jakaantuvat maan kaikille muille tuottaville toiminnoille, ne ovat jokaisen kohdalla suhteellisen vähäisiä. On mahdotonta kellekään tietää tarkalleen, kuinka jokainen kuluttaja olisi kuluttanut ylimääräiset 5 dollaria, jos heille olisi sallittu pitää ne. Sen vuoksi ihmisten ylivoimainen enemmistö kärsisi todennäköisesti näköharhasta, että uusi teollisuudenala ei ole maksanut heille mitään.
4.
On tärkeää huomioida, että uusi tullimaksu villapuseroille ei nosta amerikkalaisia palkkoja. Toki se mahdollistaa amerikkalaisille työskentelyn villapuserotoimialalla noin keskimääräisellä amerikkalaisella palkkatasolla (ammattitaitoon suhteutettuna) sen sijaan, että heidän täytyisi kilpailla kyseisellä toimialalla brittiläisten palkkatasojen kanssa. Mutta yleisesti ei tapahdu lisäystä amerikkalaisiin palkkoihin tullin seurauksena; kuten on tullut esiin, ei synny nettolisäystä tarjottuihin työpaikkoihin, ei nettolisäystä hyödykkeiden kysyntään eikä nettolisäystä työn tuottavuuteen. Itse asiassa työn tuottavuus laskee tullin seurauksena.
Ja tästä päästäänkin tullimuurin todellisiin vaikutuksiin. Ei pidä paikkaansa, että kaikki näkyvät hyödyt tasapainottuvat vähemmän ilmeisillä, mutta silti yhtä todellisilla tappioilla. Todellisuudessa siitä seuraa nettotappio maalle. Vastoin asianosaisten vuosisatojen propagandaa ja silkkaa tietämättömyyttä tullimaksu todellisuudessa alentaa amerikkalaista palkkatasoa.
Perehdytään tarkemmin, kuinka tämä tapahtuu. On tullut esiin, että kuluttajien tullisuojatusta artikkelista maksama ylimääräinen osa jättää heille juuri sen verran vähemmän muiden hyödykkeiden ostoa varten. Tästä ei ole mitään nettohyötyä toimialoille kokonaisuutena. Mutta seurauksena keinotekoisesta esteestä ulkomaisia hyödykkeitä kohtaan kotimainen työvoima, pääoma ja maa syrjäytyvät siitä, mitä ne voisivat tehdä tehokkaammin siihen, mitä ne tekevät vähemmän tehokkaasti. Siten tullimuurin seurauksena kotimaisen työvoiman ja pääoman keskimääräinen tuottavuus alenee.
Jos tilannetta tarkastellaan nyt kuluttajan näkökulmasta, selviää, että hän voi ostaa vähemmän rahoillansa. Koska hän joutuu maksamaan enemmän villapuserostaan ja muista suojelluista tuotteista, hän voi ostaa kaikkea muuta vähemmän. Siten hänen yleinen ostovoimansa on vähentynyt. Laskeeko suojatullin nettovaikutus rahapalkkoja vai nostaako se rahallisia hintoja, riippuu seuratusta rahapolitiikasta. Mutta on selvää, että tullimaksu – vaikka se voi nostaa palkkoja suojelluilla toimialoilla yli sen, mitä ne muutoin olisivat – nettomääräisesti, kun otetaan huomioon kaikki ammatit, vähentää reaalipalkkoja.
Ainoastaan ajattelu, jota sukupolvien harhaanjohtava propaganda on korruptoinut, voi pitää tätä johtopäätöstä paradoksaalisena. Mitä muuta lopputulosta voidaan odottaa toimintapolitiikalta, joka tietoisesti käyttää pääoman ja työvoiman resursseja vähemmän tehokkailla tavoilla kuin tietämys niiden käyttämisestä edellyttäisi? Mitä muuta lopputulosta voidaan odottaa tietoiselta keinotekoisten esteiden asettamiselta kaupalle ja kuljetukselle?
Tullimuurin pystyttämisellä on samat vaikutukset kuin todellisen muurin rakentamisella. On merkittävää, että protektionistit tavanomaisesti käyttävät sodankäynnin kieltä. He puhuvat ulkomaisten tuotteiden ”tunkeutumisen torjumisesta”. Ja heidän ehdottamansa verotukselliset keinot vastaavat taistelukentällä käytettyjä. Tulliesteet, jotka asetetaan tunkeutumisen estämiseksi, vastaavat panssariansoja, vallihautoja ja piikkilankaesteitä, joiden tarkoituksena on torjua tai hidastaa ulkomaisten joukkojen tunkeutumispyrkimyksiä.
Ja aivan samoin kuin ulkomainen armeija on pakotettu käyttämään kalliimpia menetelmiä esteiden ylittämiseksi – suurempia tankkeja, miinanpaljastimia, joukkoja piikkilankojen leikkaamiseen, kahlaamaan virtojen poikki ja rakentamaan siltoja – täytyy myös kehittää kalliimpia ja tehokkaampia kuljetuskeinoja tulliesteiden ohittamiseksi. Yhtäältä pyrkimyksemme on vähentää kuljetuskustannuksia Englannin ja Amerikan tai Kanadan ja Yhdysvaltojen välillä kehittämällä nopeampia ja tehokkaampia laivoja, parempia teitä ja siltoja, parempia vetureita ja rekkoja. Toisaalta neutraloimme nämä investoinnit tehokkaaseen kuljetukseen suojatullilla, joka tekee kaupallisesti vielä vaikeammaksi kuljettaa tuotteita kuin aiemmin. Teemme villapaitojen kuljetuksesta dollarin halvempaa ja sitten korotamme tullia kahdella dollarilla estääksemme villapaitojen kuljettamisen. Alentamalla kannattavasti kuljetettavan rahdin määrää vähennämme kuljetustehokkuuteen sijoitetun investoinnin arvoa.
5.
Tullia on kuvattu keinona hyödyttää tuottajaa kuluttajan kustannuksella. Tavallaan tämä pitää paikkansa. Sitä suosivat ajattelevat ainoastaan niiden tuottajien etuja, jotka välittömästi hyötyvät tietyistä tulleista. He unohtavat kuluttajien edut, joita välittömästi loukataan pakottamalla kuluttajat maksamaan kyseiset tullimaksut. Mutta on väärin ajatella tullikysymyksiä ikään kuin ne edustaisivat ristiriitaa tuottajaryhmittymän ja kuluttajaryhmittymän eduissa. Pitää paikkansa, että tullimaksu vahingoittaa kaikkia kuluttajia sinänsä. Ei pidä paikkaansa, että se hyödyttää kaikkia tuottajia sinänsä. Päinvastaisesti, kuten on tullut esiin, se auttaa suojeltuja tuottajia kaikkien muiden kotimaisten tuottajien kustannuksella, erityisesti niiden kustannuksella, joilla on suhteellisen suuri potentiaalinen vientimarkkina.
Tämä viimeinen näkökanta tulee ehkä selkeämmäksi liioitellun esimerkin avulla. Oletetaan, että tullimuurista tehdään niin korkea, että siitä tulee ehdottoman kieltävä eikä mitään vientituotteita tule lainkaan sisään ulkopuolisesta maailmasta. Oletetaan, että tämän seurauksena villapaitojen hinnat nousevat kotimaassa ainoastaan 5 dollarilla. Silloin kotimaiset kuluttajat, koska heidän täytyy maksaa 5 dollaria enemmän puserosta, kuluttavat keskimäärin viisi senttiä vähemmän jokaiseen sataan kotimaiseen toimialaan. (Nämä luvut on valittu puhtaasti selittämään periaatetta: luonnollisesti ei ole olemassa mitään symmetristä tappioiden jakautumista; lisäksi villapaitateollisuus itsessään kärsii epäilemättä muiden toimialojen suojelun takia. Mutta nämä monimutkaisuudet voidaan unohtaa hetkeksi.)
Koska ulkomainen teollisuus nyt huomaa koko markkinansa Amerikassa hävinneen kokonaan, yritykset eivät saa vaihdantaa dollareissa ja siten ne eivät kykene ostamaan mitään amerikkalaisia tuotteita lainkaan. Tämän seurauksena amerikkalaiset toimialat kärsivät suorassa suhteessa ulkomaille aikaisemmin tekemäänsä myyntiin. Ensi vaiheessa eniten kärsivät sellaiset toimialat kuten raakapuuvillan tuottajat, kuparintuottajat, ompelukoneiden valmistajat, maatalouskoneiden, kirjoituskoneiden ja niin edelleen.
Korkeampi suojatullimuuri, joka ei kuitenkaan ole täysin kieltävä, tuottaa vastaavan kaltaisen seurauksen, mutta ainoastaan vähäisemmässä asteessa.
Siten tullin vaikutuksena on muuttaa kotimaisen tuotannon rakennetta. Se muuttaa ammattien lukumäärää, laatua ja toimialojen suhteellisia kokoja toisiinsa nähden. Se tekee kotimaisista suhteellisesti tehottomimmista toimialoista suurempia ja suhteellisesti tehokkaammista toimialoista pienempiä. Sen nettovaikutus on siten vähentää kotimaista tehokkuutta yhtä lailla kuin vähentää tehokkuutta maissa, joiden kanssa kaupankäynti olisi muutoin ollut suurempaa.
Pitkällä aikavälillä, huolimatta valtavista perusteluiden vuorista puolesta ja vastaan, suojatulli on suhteessa työllisyyskysymykseen merkityksetön. (Toki yllättävät muutokset tulleissa joko ylös- tai alaspäin voivat luoda tilapäistä työttömyyttä pakottaessaan vastaavat muutokset tuotannon rakenteeseen. Tällaiset yllättävät muutokset voivat jopa aiheuttaa laman.) Mutta suojatulli ei ole merkityksetön suhteessa palkkakysymykseen. Pitkällä aikavälillä se aina vähentää reaalipalkkoja, koska se vähentää tehokkuutta, tuotantoa ja vaurautta.
Näin kaikki pääharhakäsitykset suojatulleista kumpuavat pääharhakäsityksestä, johon tämä kirja keskittyy. Ne ovat seurausta ainoastaan yksittäisen suojatullin välittömien vaikutusten näkemisestä yhdelle tuottajien ryhmälle ja pitkäaikaisten vaikutusten unohtamisesta sekä kuluttajaryhmälle kokonaisuutena että kaikille muille tuottajille.
(Kuulen erään lukijan kysyvän: ”Miksi tätä ei ratkaista myöntämällä tullisuojelua kaikille tuottajille?” Mutta virheellisyys tässä piilee siinä, että sillä ei voida auttaa kaikkia tuottajia yhtäläisesti. Sillä ei voida auttaa niitä kotimaisia tuottajia, jotka jo ”myyvät paremmin” kuin ulkomaiset tuottajat: nämä tehokkaat tuottajat joutuvat väistämättä kärsimään suojatullin aikaansaamasta ostovoiman siirtymisestä.)
6.
Suojatulleihin liittyen tulee pitää mielessä vielä yksi varotoimi. Tämä on sama varotoimi, joka ilmeni välttämättömäksi tutkittaessa koneiden vaikutuksia. On turha kiistää, että suojatulli hyödyttää – tai vähintäänkin voi hyödyttää – erityisintressejä. Pitää paikkansa, että se hyödyttää niitä kaikkien muiden kustannuksella. Mutta se hyödyttää niitä. Jos yksi toimiala pelkästään saisi suojelua samalla kun sen omistajat ja työntekijät nauttisivat vapaakaupan eduista kaikessa muussa ostamassaan, kyseinen toimiala hyötyisi, jopa nettosuhteessa. Kun tullisuojelun siunausta pyritään kuitenkin laajentamaan, jopa henkilöt suojelluilla toimialoilla sekä tuottajina että kuluttajina alkavat kärsiä muiden suojelusta – ja saatavat nettomääräisesti lopulta olla huonomassa tilanteessa kuin jos he eivätkä ketkään muutkaan olisi saaneet suojelua.
Mutta ei tule kieltää, kuten innokkaat vapaakauppiaat niin usein ovat tehneet, näiden suojatullien mahdollisia etuja erityisryhmille. Ei tule esimerkiksi teeskennellä, että suojatullin aleneminen auttaisi kaikkia ja ei vahingoittaisi ketään. Pitää paikkansa, että sen alentuminen auttaa maata nettomääräisesti. Mutta joku tulee kärsimään. Aikaisempaa korkeaa suojelua nauttineet ryhmät tulevat kärsimään. Itse asiassa tämä on yksi syy siihen, miksi tällaisia suojeltuja etuja ei ole hyvä saattaa voimaan alkujaankaan. Mutta ajattelun selkeys ja vilpittömyys ajavat näkemään ja tiedostamaan, että jotkut toimialat ovat oikeassa sanoessaan, että suojatullin poistaminen heidän tuotteestaan ajaisi heidät ulos liiketoiminnastaan ja työntekijät työttömiksi (vähintäänkin tilapäisesti). Ja jos heidän työntekijänsä ovat kehittäneet erityisiä taitoja, he saattavat kärsiä jopa pysyvästi tai kunnes he lopulta ovat oppineet vastaavia uusia taitoja. Suojatullien vaikutusten jäljittämisessä, samoin kuten koneiden vaikutusten jäljittämisessä, tulee pyrkiä näkemään kaikki päävaikutukset sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä kaikille ryhmille.
Tämä luvun jälkikirjoituksena lisään vielä, että tämä perustelu ei ole kohdistettu kaikkia tulleja vastaan, mukaan luettuna tullit, joita kannetaan pääasiallisesti tulonlähteeksi tai sodassa tarvittavien toimialojen elossa pitämiseksi; eikä se myöskään ole kohdistettu kaikkia tullien puolesta esitettyjä perusteluja kohtaan. Se on kohdistettu harhakäsitykseen, että suojatulli nettovaikutukseltaan ”tarjoaa työllisyyttä”, ”nostaa palkkoja” tai ”suojelee kotimaista elintasoa”. Se ei aikaansaa mitään näistä; ja mitä tulee palkkoihin ja elintasoon, se aiheuttaa juuri päinvastaista. Mutta muihin tarkoitusperiin asetettujen tullien tutkinta ohjaisi pois nykyisen aiheen käsittelystä.
Tässä ei ole myöskään tarvetta tutkia tuontikiintiöiden, valuuttakontrollien, kahdenvälisen kaupan ja muiden keinojen vaikutusta kansainvälisen kaupan vähentämiseksi, suuntaamiseksi tai estämiseksi. Yleisesti tällaisilla välineillä on samat vaikutukset kuin korkeilla tariffeilla tai kieltotulleilla, ja usein vielä pahemmat. Ne edustavat monimutkaisempia asioita, mutta niiden nettovaikutukset voidaan jäljittää samantapaisella päättelyllä kuin tässä on sovellettu tulliesteisiin.