Gullible, monta vuotta minua vanhempi, oli viisas mies ja hän antoi minulle paljon enemmän kuin pelkän seikkailutarinan. Monien kuukausien keskustelujen myötä hän tarjosi minulle yleiskatsauksen kiehtovaan elämänfilosofiaansa. Vuosien saatossa tämä elämänfilosofia ohjasi Gulliblea hedelmällisiin toimiin kotimaassaan. Se onkin jo toinen tarina. Joka tapauksessa päätän tähän otteella hänen päiväkirjastaan.

Perusperiaatteeni

Filosofiani perustuu itsensä omistamisen periaatteelle. Omistat oman elämäsi. Tämän kieltäminen tarkoittaa, että jollain toisella on korkeampi vaade elämääsi kuin sinulla. Kukaan toinen ihminen tai ihmisryhmä ei omista elämääsi etkä sinä omista muiden elämää.

Olet olemassa ajassa: tulevassa, nykyisyydessä ja menneessä. Tämä ilmenee elämänä, vapautena ja elämäsi ja vapautesi tuotoksina. Valintojen tekeminen elämässä ja vapaudessa on vaurautesi. Elämäsi menettäminen on tulevaisuutesi menettämistä. Vapautesi menettäminen on nykyisyytesi menettämistä. Ja elämäsi ja vapautesi tuotosten menettäminen on sen osan menettämistä menneisyydestäsi, jona sait ne aikaan.

Elämäsi ja vapautesi tuotos on omaisuutesi. Omaisuus on työsi hedelmä – aikasi, energiasi ja kykyjesi tulos. Se on se osa luontoa, jonka olet muuntanut arvokkaaseen käyttöön. Ja se on muiden omaisuutta, joka on annettu sinulle vapaaehtoisella vaihdannalla ja molemminpuolisella yhteisymmärryksellä. Kaksi ihmistä jotka vaihtavat omaisuutta vapaaehtoisesti hyötyvät siitä molemmat tai he eivät tekisi sitä. Ainoastaan he itse voivat oikeutetusti tehdä tämän päätöksen.

Toisinaan jotkut ihmiset käyttävät voimaa tai petosta ottaakseen muilta ilman tarkoituksellista vapaaehtoista suostumusta. Tavallisesti voimankäytön aloittaminen elämän riistämiseksi on murha, vapauden riistämiseksi orjuuttamista ja omaisuuden riistämiseksi varkaus. On yhdentekevää toteuttaako nämä teot yksi henkilö toimien yksin tai monet muutamia vastaan tai jopa viranomaiset hienoine hattuineen ja titteleineen.

Sinulla on oikeus suojella omaa elämääsi, vapauttasi ja oikeutetusti hankittua omaisuuttasi muiden voimallisilta hyökkäyksiltä. Ja voit oikeutetusti pyytää muita auttamaan puolustamisessasi. Mutta sinulla ei ole oikeutta aloittaa voimankäyttöä muiden elämää, vapautta tai omaisuutta vastaan. Sinulla ei ole oikeutta nimittää toista henkilöä aloittamaan puolestasi voimankäyttöä muita vastaan.

Sinulla on oikeus etsiä itsellesi johtajia, mutta sinulla ei ole oikeutta pakottaa hallitsijoita toisille. Riippumatta siitä kuinka viranomaiset valitaan he ovat vain ihmisiä ja heillä ei ole laajempia oikeuksia tai vaateita kuin muilla ihmisillä. Huolimatta kekseliäistä nimistä käytökselleen tai heitä tukevien ihmisten määrästä viranomaisilla ei ole oikeutta murhata, orjuuttaa tai varastaa. Et voi antaa heille oikeuksia, joita sinulla ei ole itselläsi.

Koska omistat elämäsi, olet vastuussa elämästäsi. Et lainaa elämääsi toisilta, jotka vaativat kuuliaisuuttasi. Et myöskään ole niiden orja, jotka vaativat uhrautumistasi.

Valitset omat päämääräsi arvoihisi perustuen. Onnistuminen ja epäonnistuminen ovat molemmat tarpeellisia kannustimia oppimiselle ja kasvamiselle. Toimintasi muiden puolesta tai heidän toiminta puolestasi on hyveellistä ainoastaan, kun se on seurausta vapaaehtoisesta, molemminpuolisesta suostumuksesta. Sillä hyveitä voi esiintyä ainoastaan, kun on vapaus valita.

Tämä on aidosti vapaan yhteiskunnan lähtökohta. Se ei ole ainoastaan kaikkein käytännöllisin ja ihmisystävällisin perusta ihmisen toiminnalle – se on myös eettisin.

Valtion voimankäytön aloittamisesta aiheutuviin ongelmiin löytyy ratkaisu. Ratkaisuna on, että maailman ihmiset lakkaavat pyytämästä viranomaisilta voimankäytön aloittamista heidän puolestaan. Ainoastaan pahat ihmiset eivät saa aikaan pahuutta, vaan myös hyvät ihmiset jotka sallivat voimankäytön aloittamisen keinona heidän päämääriensä saavuttamiseksi. Tällä tavoin pahat ihmiset ovat hyötyneet hyvistä ihmisistä kautta historian.

Vapaaseen yhteiskuntaan luottaminen on suuntautumista löytämisen prosessiin arvojen vapailla markkinoilla sen sijaan, että keskittyy määrättyyn näkemykseen tai tavoitteeseen. Valtiollisen voiman käyttäminen näkemyksen pakottamiseksi muille on älyllistä laiskuutta ja johtaa yleensä ennalta-arvaamattomiin, tahattomiin seurauksiin. Vapaan yhteiskunnan saavuttaminen vaatii rohkeutta ajatella, puhua ja toimia – varsinkin silloin kun on helpompaa olla tekemättä mitään.