Kappale 12: Menetetty mahdollisuus

”Hän on kaikkein tehokkain väkijoukon herättäjä.”

Jonathan pyörähti ympäri nähdäkseen keski-ikäisen miehen loikoilevan oviaukossa kyynärpäähänsä nojaten. Hänen lyhyt lierihattu oli kallistettuna taaksepäin ja hänen tumma pukunsa näytti likaiselta, ja haisi vielä pahemmalta. Hänen housujensa paikat olivat alkaneet rispaantua. Hänen kasvoillaan kasvoi suolanharmaa sänki vihjaillen parin päivän ajamattomasta parrasta. Toinen käsi yhä kiinni pullossa, joka oli yhtä kuiva kuin luu, ja palveli häntä pääasiassa seinää vasten nojaamisen tukemisessa.

”Tweed on kaikista näkemistäni paras”, hän jatkoi uneliaasti, ”hän pystyy todella elävöittämään väkijoukon”.

Jonathan liikkui lähemmäksi kuuntelemaan, mutta ei ollut varma halusiko hän rohkaista tätä kulkuria. Tosin tämä herrasmieskulkuri ei tarvinnut rohkaisua kertoakseen uudelleen tarinansa, jonka hän todennäköisesti on toistanut tusinan kertaa itselleen. ”Hänen pontevan ja elinvoimaisen puheensa jälkeen väkijoukko oli suunnattoman vihainen.” Hän sanoi, päätään puistellen. ”Sitten lapsi, pikku-Ricco, heitti kiven ikkunaan. Lasin särkyessä ihmisjoukko hiljeni. Aluksi ei kuulunut pihaustakaan. He tiesivät, että oli väärin tuhota, mutta he olivat innoissaan.”

Kulkuri aisti, että tämä nuori mies todella kuunteli. Hän hikotteli ja jatkoi. ”Sitten Tweed, hän oli heidän kaikkien keskellä, sanoi Riccon tehneen yhteisöllä suuren palveluksen. Kertoi kaikkien olevan kiitollisuudenvelassa pojalle. Hän kertoi asioiden olevan kunnossa, koska jokainen, jolla oli noin monta ikkunaa, oli joka tapauksessa itsekäs. Hän jatkoi mainitsemalla, että nyt tehtaanomistaja joutuisi ostamaan uusia ikkunalaseja lasittajalta. Nyt jokainen joukosta oli hyvin valppaana – kerjäten vain tekosyytä heittää lisää kiviä. Tweed kertoi heille: ”Toki, antakaa mennä! Jokaisella…(hik)…kivellä ja rikotulla ikkunalla lasittaja saa uuden ikkunatilauksen, uuden työn työntekijälle ja uuden tilauksen työkaluille. Silloin jokaisella työntekijällä on enemmän kaynsejä kulutettavana lastensa kenkiin. Joten lisää työtä suutarille ja suutarilla on enemmän kulutettavanaan nahkaan ja ompeleeseen ja niin edelleen.”

Mies meni kaksinkerroin ja hengitti raastaen kuin sairas peto. Suoristuen jälleen hän veti syvään henkeä ja siirsi painoaan. Mices ilmaantui ja hieroi itseään hänen käteensä kerjäten miestä paijaamaan.

Kulkuri nauroi itsekseen, kissaa rapsuttaen. ”He nostivat Riccon olkapäilleen korkealle ilmaan. He hurrasivat ylpeää poikaa ja seurasivat hänen esimerkkiään heittämällä lisää kiviä. Aamuun mennessä koko korttelista ei löytynyt yhtään ehjää ikkunaa. He olisivat jatkaneet loppuosaan kaupunkia, mutta he halusivat säästellä voimiaan seuraavaan hulinointiin.” Mies hengitti raskaasti yrittäen saada henkeä.

Puhuessaan hän alkoi rentoutua hädin tuskin päättäen lausettaan ennen sammumistaan. Jokaisella harvalla sanalla hänen lopen uupunut päänsä vajosi ja nykäisi takaisin. Hän kampesi silmänsä auki vielä viimeisillä voimillaan ja houri hitaasti: ”He näkevät kulutuksen, mutta eivät huomaa näkymätöntä. Mitä muuta olisi voitu tehdä…(hik)…luomalla uusia asioita…sen sijaan, että korjataan kaikkia noita rikkinäisiä ikkunoita siitä, joka oli tehtaani?”


 

 

 

 

 

Kun teet valinnan, vaihtoehtoiskustannus on seuraava paras vaihtoehto josta luovut. Tässä tapauksessa tuhoaminen pakottaa ihmiset uhraamaan ensimmäisen vaihtoehtonsa muihin vaihtoehtoihin.

Ken Schoollandin selitys taloudelliselle termille ”vaihtoehtois-
kustannukset”

 

 

 

 


Voimankäytön aloittaminen elämän riistämiseksi on murha, vapauden riistämiseksi orjuuttamista ja omaisuuden riistämiseksi
varkaus. On yhdentekevää toteuttaako nämä
teot yksi henkilö toimien yksin tai monet muutamia vastaan tai jopa viranomaiset
hienoine hattuineen ja titteleinään.

Ote Jonathan Gulliblen perusperiaatteista

Ajatuksia keskustelulle

  • Kuka todella hyötyi Riccon teosta?
  • Hyötyykö yhteisö kokonaisuutena Riccon teosta?
  • Tekevätkö ihmiset joukossa tekoja, joita he eivät normaalisti tekisi?
  • Pystyykö auktoriteettihenkilö valtuuttamaan julmuuksiin, joita hän ei ole valmis itse tekemään?
  • Jos väkijoukko aloittaa väkivallan, onko jokainen joukon jäsen syyllinen?
  • Ovatko sodat hyödyllisiä taloudelle?

Kommentit

Crispianuksen päivän puheessaan Shakespearen Henry V kannustaa miehiään suorittamaan murhan lupauksilla tulevasta sankaruudesta. Samaa tekniikkaa käytetään yhä nykyään provosoimaan muutoin järjestäytynyttä yleisöä tuhoisaan tekoon ”sankarillisena.”

Mutta tuhoamiseen tai murhaan ryhtyminen ei anna meille vapautta. Vapaus saavutetaan henkilökohtaisella vastuulla, muiden kunnioituksella ja rohkeudella puhua näistä.

Tämä pitää paikkansa sekä pieniin että isoihin asioihin. Ikkunan rikkominen tarkoituksellisesti on varkauden muoto, tehtiin se yksin tai joukossa. Rikkoutunut ikkuna voi hyvinkin luoda lisää liiketoimintaa lasittajalle ja sillä voi olla kerrannaisvaikutuksia voittojen osalta.

Tämän huomaavat ovat oikeassa. Mutta tarkkaavaisemmat henkilöt näkevät myös menetetyn mahdollisuuden – paljon positiivisemman tuloksen siitä, ettei ikkunaa rikota. He näkevät, että rikkinäisen ikkunan omistaja joutuu maksamaan sen omista varoistaan. Sen minkä hän joutui kuluttamaan uuteen ikkunaan hän olisi voinut kuluttaa johonkin muuhun, joka olisi luonut paljon positiivisemman kerrannaisvaikutuksen. Se on positiivisempi, koska ikkunan omistajalla ei olisi ainoastaan alkuperäistä ikkunaa, vaan hänellä olisi myös toinen uusi esine. Ja kaikki tämän uuden esineen tuotantoketjuun kuuluvat hyötyisivät. Tällä positiivisella tavalla yhteisö ei olisi menettänyt mitään ja kaikkien tilanne olisi parempi.

Esimerkkinä vaihtoehtoiskustannuksesta (taloudellinen termi) monet ihmiset pitävät sotaa hyvänä taloudelle. Näin sanotaan ilman, että ajatellaan, mitä ihmiset olisivat voineet tuottaa ajallaan, energiallaan ja kyvyillään ilman sodan tuhoja.

Taustaa

Tämä kappale on tarkoitettu Frédéric Bastiatin ja Henry Hazlittin ”Rikottu ikkuna” tarinoiden parodiaksi. Tarinassa poika rikkoo ikkunan. Sen jälkeen häntä ylistetään työpaikkojen luomisesta synnyttämällä kysyntää ikkunoiden korjaamiseksi. Mutta kukaan ei ajattele menetettyjä työpaikkoja, joita olisi voitu luoda tekemällä muita asioita ikkunan korjaamisen sijaan.

Tämä on vastaus virheelliseen toteamukseen, että sota ”luo” työpaikkoja. Tämä vaikuttaa erityisen ajankohtaiselta nykyään, koska vielä löytyy ihmisiä, jotka kutsuvat sotaa terveelliseksi taloudelle.

Viitteitä

Henry Hazlitt selittää syvemmin näitä näkökohtia helppolukuisessa kirjassaan Economics in One Lesson.

Katso lisäviitteenä Future of Freedom säätiö: http://www.fff.org.

Frédéric Bastiatin Näkyvä ja näkymätön löytyy netistä: http://http://www.taloudenperusteet.com/kirjoja/kirjoituksia-taloudesta/mita/.