Jonathan näki unta Erityisintressien karnevaalin naisesta. Hän jatkoi rahan ojentamista hänelle ottaen ne sitten uudelleen takaisin. Yhä uudelleen hän maksoi hänelle ja nappasi ne takaisin. Yhtäkkiä Jonathan heräsi järkytykseen muistaen, että hänen täytyy raportoida ansionsa veronviranomaisille tai muutoin hänestäkin tulee ihmistarhan asukas.
Herkullinen tuoreen paahtoleivän tuoksu tunkeutui hänen nenäänsä. Vanha mies seisoi pöydän vieressä mutustellen aamiaiseksi paksuja hilloleipiä. Jonathan huomasi surullisen näköisen pojan istuvan pöydässä. Vanha mies esitteli pojan hänen lapsenlapsekseen, Davyksi, joka jäisi heidän luokseen toviksi.
”Muistan sinut”, uikutti Davy. ”Isoisä, hän auttoi minua ja äitiä, kun jouduimme lähtemään maatilalta.” Tämä uutinen teki Jonathanista vielä tervetulleemman. Jonathanin purressa paksulti voideltua leivänpalaa pieni poika vääntelehti rauhattomasti yrittäen vetää ylös eriparin sukkiansa. ”Isoäiti, luetko minulle uudestaan sen tarinan”, hän aneli.
”Minkä tarinan, kulta pieni?” Hän kasasi kuumaa munakokkelia Jonathanin lautaselle.
”Suosikkiani, siitä kilpikonnasta ja jäniksestä. Kuvat ovat niin hassuja”, Davy säteili.
”Hyvä on, sitten”, Rose sanoi ja otti kirjan keittiön kaapista. Hän istui pienen Davyn viereen ja alkoi. ”Olipa kerran…”
”Ei, ei, isoäiti, ’Kauan sitten’…” poika keskeytti.
Rose naurahti. ”Kuten olin sanomassa…kauan sitten eli kilpikonna nimeltä Frank ja jänis nimeltä Lysander. Molemmat eläimet työskentelivät toimittamalla kirjeitä kaikille pienen kylä asukkaille. Eräänä päivänä Frank, jonka terävät korvat olivat paljon tehokkaammat kuin hänen lyhyet jalkansa, kuuli vahingossa muutaman eläimen ylistävän Lysanderia hänen nopeista toimituksistaan. Nopeakoipinen jänis pystyi jakamaan muutamassa tunnissa sen, joka muilta kesti päiviä. Ärtyneenä Frank mateli paikalle ja liittyi keskusteluun.
”’Jänis’, sanoi Frank lähes yhtä hitaasti kuin hän liikkui, ’lyön vetoa, että yhdessä viikossa saan enemmän asiakkaita kuin sinä. Laitan maineeni peliin.’
”Kilpailu kauhistutti Lysanderia. ’Sinun maineesi? Hah! Mitä muut ajattelevat sinusta, ei ole sinun asiasi’, huudahti vallaton jänis. ’Siitä huolimatta, suostun joka tapauksessa!’ Naapurit pilkkasivat, sanoen ettei verkkaisella kilpikonnalla ollut mitään mahdollisuuksia. Todistaakseen sen, he kaikki sopivat todistavansa voittajaa tällä samaisella paikalla viikon päästä. Lysanderin pinkaistessa pois tekemään valmisteluja Frank vain istui paikallaan pitkän aikaa. Lopulta hän laahusti pois.
”Lysander jakoi esitteitä ympäri maaseutua kertoen, että hän tiputti hinnat puoleen siitä mitä Frank veloitti. Toimitukset olisivat tästä lähtien kahdesti päivässä, jopa viikonloppuina ja pyhinä. Jänis kävi läpi jokaisen naapuruston kelloa soittaen, jakaen kirjeitä, myyden postimerkkejä ja tarvikkeita ja jopa punniten ja paketoiden paketit paikan päällä. Pienestä lisämaksusta hän lupasi toimittaa milloin tahansa – yöllä tai päivällä. Ja hän antoi aina vilpittömän, ystävällisen hymyn veloituksetta. Tehokkaana, luovana ja miellyttävänä jänis näki asiakaskuntansa kasvavan nopeasti.”
Davy oli kuin liimautuneena kuvien ääreen ja auttoi isoäitiä kääntämään sivuja hänen jatkaessaan ääneen lukemista. ”Kukaan ei ollut nähnyt vilaustakaan kilpikonnasta. Viikon lopulla varmana voitostaan Lysander säntäsi tapaamaan naapuruston tuomareita. Yllätyksekseen hän löysi kilpikonnan sieltä jo häntä odottamassa. ’Olen kovin pahoillani Lysander’, kilpikonna sanoi happamaan venyttävään tyyliinsä. ’Kun olet hyppinyt talosta taloon, minulla on ollut vain tämä yksi kirje toimitettavanani.’ Frank ojensi Lysanderille dokumentin ja kynän lisäten, ’Ole hyvä ja allekirjoita tuohon viivalle.’
”’Mikä tämä on?’ kysyi Lysander.
”’Kuninkaamme on nimittänyt minut, kilpikonnan, pääpostimestariksi ja on valtuuttanut minut toimittamaan kaikki maan kirjeet. Olen pahoillani jänis, mutta joudut lopettamaan kaikki toimituksesi.’
”’Mutta tämä ei ole mahdollista!’ sanoi Lysander polkien jalkaansa raivosta. ’Tämä ei ole reilua!’
”’Kuningas sanoi sitä samaa’, vastasi kilpikonna. ’Ei ole reilua, että joillain hänen alamaisistaan olisi parempi postipalvelu kuin muilla. Joten hän antoi minulle yksinomaisen monopolin varmistaakseen saman palvelutason kaikille.’
”Vihaisena Lysander haukkui kilpikonnaa sanomalla, ’Kuinka sait hänet tekemään tämän? Mitä tarjosit hänelle?’
”Kilpikonna ei pystynyt nauramaan helposti, mutta hän onnistui vetäisemään suupieltään ylös. ’Vakuutin kuninkaalle, että hän voi lähettää kaikki viestinsä ilmaiseksi. Ja luonnollisesti muistutin myös häntä, että kaiken valtakunnan kirjeenvaihdon ollessa luotettavissa käsissä, se tekisi kapinallisten alamaisten käytöksen valvonnan helpommaksi. Jos satun hukkaamaan kirjeen siellä ja toisen täällä, niin entäs sitten?’
”’Mutta teit aina tappiota postin toimituksillasi!’ totesi jänis ärtyneesti. ’Kuka sen maksaa?’
”’Kuningas määrää hinnat varmistaen voittoni. Jos ihmiset lopettavat kirjeiden postittamisen, verot kattavat tappioni. Hetken päästä kukaan ei enää muista, että minulla olisi koskaan ollut kilpailijaa.’”Isoäiti katsoi ylös lisäten, ”Loppu.”
”Tämän tarinan opetus”, luki Rose, ”on, että voit aina kääntyä viranomaisen puoleen, kun sinulla on erityisiä ongelmia.”
Pikku Davy toisti, ”Voit aina kääntyä viranomaisten puoleen, kun sinulla on erityisiä ongelmia. Muistan tehdä niin, isoäiti.”
”Ei kultaseni, kirja vain sanoo niin. On parempi, että löydät oman tapasi toimia.”
”Isoäiti?”
”Niin, rakas?”
”Puhuvatko eläimet?”
”Ainoastaan linnut puhuvat, lapsi. Tämä on vain tarina, eikä mahtava Bardi.”
”Kerro minulle mahtavasta Bardista, isoäiti.”
Hän myhäili. ”Kuinka moneen kertaan olet jo kuullut sen? Bardi on viisas kondorikotka, joka vaeltaa seitsemät meret Korkean Yekin jäisiltä huipuilta kostean Rothin rannoille. Ei, ei, et narraa minua kertomaan toista tarinaa. Säästämme sen huomiseen.”
Jonathan lopetti ateriansa ja kiitti vanhaa pariskuntaa runsaskätisestä vieraanvaraisuudesta. Heidän kaikkien astuessa etupihan kuistille hyvästelemään vanha mies kertoi hänelle: ”Voit pitää meitä omina isovanhempinasi, jos joskus satut tarvitsemaan jotain.”
|
Vauraus koostuu valinnoista. Kun valtio poistaa valinnat, se poistaa vaurauden, jopa köyhiltä.
Rockne Johnson
|
Ote Jonathan Gulliblen perusperiaatteista
Valtio ei saa säätää lakeja, jotka rajoittavat hyödykkeiden tai työsuoritusten myyjän vapautta hinnoitella tuotteitaan tai palveluitaan.
|
Ajatuksia keskustelulle
|