Itävaltalaiset taloustieteilijät ovat implisiittisesti suosineet vapaiden markkinoiden toimintapolitiikkaa, mutta rauhallisessa ja suhteellisen vapaassa 1800-luvun maailmassa itävaltalaiset eivät koskaan vaivautuneet kehittämään eksplisiittistä vapauden tai valtion interventioiden analyysiä. Kasvavan valtiojohtoisuuden ja sosialismin ympäristössä Ludwig von Mises, jatkaessaan yhä suhdannevaihteluteoriansa kehittämistä, siirsi vaikutusvaltaisen huomionsa taloustieteen analyysiin valtio interventioista ja suunnittelusta. Hänen artikkelijulkaisunsa vuodelta 1920 ” Die Wirtschaftsrechnung im sozialistischen Gemeinwesen”1 oli valtava menestys: osoittaen ensimmäistä kertaa, että sosialismi oli teolliselle taloudelle elinkelvon järjestelmä. Mises näytti, että sosialistinen talous riistettynä vapaiden markkinoiden hintajärjestelmästä ei pystynyt rationaalisesti laskemaan kustannuksia tai kohdentamaan tehokkaasti tuotannontekijöitä niiden kaikkein tarpeellisimpiin tehtäviin. Vaikkakin jälleen kääntämättömänä englanniksi vuoteen 1934 saakka, Misesin todistuksella oli valtava vaikutus eurooppalaisiin sosialisteihin, jotka pyrkivät vuosikymmeniä osoittamaan Misesiä vääräksi ja löytämään toimivia malleja sosialistiselle suunnittelulle. Mises yhdisti näkemyksensä kattavaksi sosialismin kritiikiksi, ”Sosialismi” (Die Gemeinwirtschaft: Untersuchungen über den Sozialismus).2 Kun Misesin tyrmäävä sosialismin kritiikki oli lopulta käännetty, Amerikan taloustieteilijöille oli kerrottu, että puolalainen sosialisti Oskar Lange oli ”kumonnut” Misesin ja sosialistit eivät viitsineet lukea Misesin omaa esitystä. Kommunistisen taloussuunnittelun kasvaneet ja tunnustetut epäonnistumiset toisen maailmansodan jälkeen Venäjällä ja Itä-Euroopassa näissä kasvavissa määrin teollistuneissa talouksissa osoittivat dramaattisen vahvistuksen Misesin oivalluksille – vaikkakin Misesin oma todistus on yhä sopivasti unohdettu.
Jos sosialismi ei voi toimia, tällöin eivät voi toimia myöskään valtion erilliset interventiot markkinoille, joita Mises kutsui ”interventionismiksi”. Mises kritisoi ja hylkäsi joukon valtiojohtoisia talouden toimenpiteitä artikkelisarjallaan 1920-luvulla, jotka koottiin teokseksi Kritik des Interventionismus (1929).3 Jos sosialismi tai interventionismi eivät kumpikaan ole toimintakykyisiä vaihtoehtoja, tällöin meille jää jäljelle ”laissez-faire” liberalismi tai vapaiden markkinoiden talous. Mises laajensi klassisen liberalismin ansioiden analyysiään merkittävässä teoksessaan Liberalismus ”Liberalismi” (1927).4 Liberalismus –teoksessa Mises osoitti läheisen kytköksen kansainvälisen rauhan, kansalaisoikeuksien ja vapaiden markkinoiden välillä.
1 Archiv für Sozialwissenschaften 47 (1920): 86–121. Englanninkielinen käännös S. Adler “Economic Calculation in the Socialist Commonwealth,” sisältyi F.A. Hayekin toimittamaan teokseen Collectivist Economic Planning: Critical Studies of the Possibilities of Socialism (London: G. Routledge & Sons, 1935).
2 Ludwig von Mises, Socialism: An Economic and Sociological Analysis (Indianapolis: Liberty Press/Liberty Classics, 1981). Saksankieliset laitokset: 1922, 1932. Englanninkielinen käännös J. Kahane, 1936; laajennettuna epilogilla, Planned Chaos, 1951; Jonathan Cape, 1969.
3 Ludwig von Mises, A Critique of Interventionism, käännös Hans F.Sennholz (New Rochelle, N.Y.: Arlington House, 1977); uusintapainos 1996, the Ludwig von Mises Institute. Alkuperäinen saksankielinen painos vuodelta 1967, Wissenschaftliche Buchgesellschaft (Darmstadt, Germany), mukana F.A. Hayekin alkusanat.
4 Liberalism: A Socio-Economic Exposition, käännös Ralph Raico, Arthur Goddard, Ludwig von Mises, toim. (Kansas City: Sheed Andrews and McMeel, 1978); 1962 painos, The Free and Prosperous Commonwealth (Princeton, N.J.: D. Van Nostrand).