Ammattiliitot on tapa saada yksi työntekijäryhmä toisia työntekijöitä vastaan; se ei ole työntekijä vastaan johtaja -ilmiö. Menestyksekkäät liitot ovat niitä, jotka pystyvät poissulkemaan työntekijöitä, ja liitoista kaikkein kyvykkäimpiä työntekijöiden poissulkeisessa ovat ne, jotka koostuvat korkean ammattitaidon työntekijöistä. Ammattilaisia on vaikeampi korvata kuin vähäisen ammattitaidon työntekijöitä ja näin ollen he kykenevät menestymään paremmin lakoissa. Milton Friedmanin sanoin, ”liitot eivät aikaansaa korkeita palkkoja, korkeat palkat aikaansaavat liitot”.
Kun liitot ovat lakossa, ne eivät ainoastaan kieltäydy työnteosta vaan estävät kaiken työn tarjoamisen työnantajalle. Työntekijöitä, jotka ylittävät liiton rajat, kutsutaan ”rikkureiksi” kuvaten näin työväenluokan solidaarisuuden puutetta ja selventäen sitä tosiasiaa, että kyse on yhdestä työntekijäryhmästä toisia työntekijöitä vastaan.
Kun liitot onnistuvat nostamaan jäsentensä palkkoja, ne tekevät sen ainoastaan vähentämällä yrityksen työllistämien henkilöiden kokonaismäärää. Työntekijät, jotka eivät pysty löytämään työtä ammattiliittojen alaisilta aloilta, joutuvat etsimään töitä sektoreilta, joilla ei ole ammattiliittoa, painaen siten alas ei-järjestäytyneiden palkkoja. Liitot eivät nosta palkkoja, ne nostavat palkkoja yhden ryhmän (järjestäytyneille) työntekijöille jäljelle jäävien (ei-järjestäytyneiden) työntekijöiden palkkojen alentamisen kustannuksella.
Ongelma liittojen kanssa nykypäivän Amerikassa on sama kuin niiden yritysten kanssa, jotka nauttivat valtion suojelua lainsäädännön avulla – myös liitoille on myönnetty laillisia etuoikeuksia. Vapailla markkinoilla liittojen rajallinen rooli olisi hyödyllinen niiden voidessa toimia työpaikkojen välittäjänä ja standardeja sertifioimina lautakuntina.
Jokaisen todella työntekijöiden hyvinvoinnista kiinnostuneen tulisi aluksi ottaa selville palkkojen alkuperä. Palkat määräytyvät työntekijöiden tuottavuudesta. Työntekijän tuottavuus taas määräytyy tuotantohyödykkeiden (työkalujen) saatavuudesta työntekijän tuottavuuden avustamisessa. Tuotantohyödykkeiden saatavuus määräytyy tällaisen investoinnin voittomahdollisuuksista. Ja tarkoituksenmukainen yhdistelmä investointeja tuotantohyödykkeisiin on seurausta markkinoiden vapaudesta. Näin jokaisen työntekijän hyvinvoinnista kiinnostuneen tulisi olla vapaiden markkinoiden suurimpia puolestapuhujia.
Jos tämä vaikuttaa liian teoreettiselta, tarkkaile oikeiden työläisten toimia kun he keskittyvät henkilökohtaiseen hyvinvointiinsa ilman teorioita tai ideologioita. Maailman sivu kokemus on osoittanut työntekijöiden hakeutuvan jatkuvasti vapaampiin talouksiin, paeten Itä-Berliinistä Länsi-Berliiniin, Kiinasta Hong Kongiin, Meksikosta Yhdysvaltoihin. Maailma ei ole vielä nähnyt työläisten massamuuttoja vapaammista talouksista vähemmän vapaisiin talouksiin.
- Branden, Nathaniel “Common Fallacies about Capitalism” in Capitalism the Unknown Ideal edited by Ayn Rand, (New York: New American Library, 1967) s. 83 – 88.
- Friedman, Milton and Rose Free to Choose, (New York: Harcourt Brace Jovanovich, 1980) s. 228 – 247.
- Mises, Ludwig von Human Action, (Chicago: Henry Regnery Company, 1966) s. 777 – 779.
- Reynolds, Morgan O. Making America Poorer: The Cost of Labor Law, (Washington, D. C.: The Cato Institute, 1987)
- Rockwell, Llewellyn ”The Scourge of Unionism” in The Economics of Liberty edited by Llewellyn Rockwell, (Auburn, Alabama: The Ludwig von Mises Institute, 1989) s. 27 -31.
- Schiff, Irwin The Biggest Con: How the Government is Fleecing You, (Hamden, Connecticut: Freedom Books, 1976) s. 185 – 192.