Espanjalaiset skolastikot 1300-luvulta 1600-luvulle tuottivat ajattelumallin, joka vastaa pääosin nykyistä ymmärrystämme taloustieteestä. Näiden teoreetikkojen työ oli suurilta osin hävinnyt siitä englanninkielisestä maailmasta, jonka olemme perineet. Ranskalaiset fysiokraatit kehittivät 1700-luvulla tätä koulukuntaa eteenpäin aikansa merkittävimpien ekonomistien kuten A. R. J. Turgot ja Richard Cantillon voimin. Nämä laissez-fairen ranskalaiset puolestapuhujat tekivät strategisen virheen pyrkiessään muuttamaan politiikkaa kuninkaan avulla tehden hänet suotuisaksi vapaille markkinoille, ainoastaan löytäen koko monarkki-instituution hävittäneen oikeutuksensa. Näin heidän syyllistyttyä yhteistyöhön, laissez-faire teoreetikkojen uskottavuus kärsi.
Skottilainen Adam Smith julkaisi vuonna 1776 Kansojen varallisuuden syrjäyttäen koulukunnan tuotantokustannuksien arvoteoriallaan. (Smith painotti oikein erikoistumista ja työnjakoa analyysissaan.) Espanjan skolastikot ja ranskalainen laissez-faire-koulukunta ymmärsivät molemmat paikkansapitävän subjektiivisen arvoteorian. Miksi Adam Smith päätti valita virheellisen tuotannonkustannusteorian subjektivismin sijaan on todellinen mysteeri, sillä Smithin luentomuistiinpanoista selviää hänen tukeneen rajahyötyanalyysia ennen kirjansa julkaisemista. Rajahyödyn 1870-luvun vallankumous – Carl Menger Itävallassa, William Stanley Jevons Englannissa ja Leon Walras Sveitsissä, jokaisen kirjoittaessa itsenäisesti ja eri kielellä – vakiinnutti uudelleen oikean lähestymistavan. Joseph Schumpeterin kommentoimana kirjassa The History of Economic Thought:
Ei ole liian vahvasti sanottu, että analyyttiseltä taloustieteeltä kesti vuosisata saavuttaa mihin se olisi voinut päästä kahdessakymmenessä vuodessa Turgotin teoksen julkaisemisen jälkeen, jos sen sisältö olisi riittävästi ymmärretty ja omaksuttu kenen tahansa valppaan professorin toimesta. (s. 249)
Valitettavasti teoria vinoutui matemaattiseksi menetelmäksi kiiruhdettaessa positivismiin 1900-luvulla.
Mengerin itävaltalainen traditio täydentyi Ludvig von Misesin rajahyötyanalyysin teorioilla sovellettuna ensimmäistä kertaa rahaan, joka vuorostaan johti paikkansapitävään suhdannevaihtelujen lähestymistapaan 1920-luvulla. Tämä lähestymistapa saavutti edistystä englanninkielisessä maailmassa F. A. Hayekin saapuessa Englantiin 1930-luvun alussa. Mutta 1930-luvun lopulla hyvin nimetty keynesiläinen vallankumous syrjäytti itävaltalaiset teoriat – ei niiden kumoamisella vaan sivuuttamisella – vieden talousteorian omalaatuiseen suuntaan jakamalla makroteorian sen perustana olevasta mikropainotuksesta; pisteessä jossa se on vielä nykyäänkin.
- Chafuen, Alejandro Christians for Freedom, (San Francisco: Ignatius Press, 1986)
- Rothbard, Murray N. Egalitarianism as a Revolt Against Nature, (Washington, D.C.: New Libertarian Review Press, 1974)
- Rothbard, Murray N. Economic Thought Before Adam Smith, (Brookfield, Vermont: Edward Elgar Publishing Limited, 1995) s. 67 – 133, 435 – 471.
- Schumpeter, Joseph The History of Economic Thought, (Brookfield, Vermont: Edward Elgar Publishing Limited, 1995)
- Spiegel, Henry William The Growth of Economic Thought, (Durham, North Carolina: Duke University Press, 1971) s. 215 – 217.
- Tucker, Jeffrey “The Economic Wisdom of the Late Scholastics,” in The Economics of Liberty edited by Llewellyn Rockwell, (Auburn, Alabama: Ludwig von Mises Institute, 1990)