Vähimmäispalkkalainsäädäntö on yksi suurista oikeudenloukkauksista niitä vähätaitoisia kohtaan, jotka tarvitsevat mahdollisuuksia, joita keskiluokkaiset työntekijät, tulevat ammattilaiset ja itsenäiset ammatinharjoittajat voivat pitää oikeudellisesti itsestään selvinä. Vähimmäispalkkalaki kieltää köyhiltä samat vapaasti valittavat mahdollisuudet, joita muut käyttävät omaan hyvinvointiinsa.
Esimerkiksi keskiluokkainen 20-vuotias yliopisto-opiskelija voi työskennellä osa- aikaisesti viidellä dollarilla tunti puolet viikoittaisesta työajasta ja toisella puolella ajastaan käydä luennoilla parantaakseen tulevia työmahdollisuuksiaan. Tällainen opiskelija ei ansaitse viittä dollaria tunti palveluksistaan, vaan alle vähimmäispalkan 2,5 dollarilla koko 40 tunnin työviikkoa kohden (20 tuntia työssä 5 dollarilla tunti ja 20 tuntia luennoilla ja opiskelemassa 0 dollarilla). Ja sisällyttäen lukukausimaksut, kirjat ja bensan, opiskelijan todellinen palkka on mahdollisesti negatiivinen! Opiskelija tekee tämän vapaaehtoisesti – alle minimipalkkainen työsuoritus on vapaasti valittu kansalaisoikeus, jota valtio ei kiellä.
Tuleva 30-vuotias tohtori valitsee vastaavan reitin taloudelliseen hyvinvointiin. Kuten 20-vuotiaan tapauksessa, kandin tutkintoon käytetyt tunnit eivät kerrytä palkkaa, eivätkä ne myöskään kasvata palkkapussia lääketieteellisessä. Molemmat maksavat nykyhetkessä oppiakseen ja tienatakseen myöhemmin paljon korkeamman palkan. Tässäkin tapauksessa tuleva tohtori käyttää hyväkseen tätä kansalaisoikeutta – lainsäädäntö ei estä häntä tekemästä niin.
Käynnistäessään omaa liiketoimintaansa yritteliäs yksilö häviää usein rahaa kuukausia, jopa vuosia, ennen voittojen ansaitsemista uudesta yrityksestä. Tässäkin tapauksessa hän tienaa palkkaa, joka on pienempi kuin sallittu vähimmäispalkka. Mutta yrittäjänä hän on täysin vapaa tekemään näin – se ei ole laitonta.
Mutta miten on vähätaitoisen kansalaisen kanssa, jolla ei ole toivoa yliopistotutkinnosta, lääketieteellisestä urasta tai oman yrityksen perustamisesta? Tässä tapauksessa valtion raskas käsi tekee kirjaimellisesti laittomaksi mahdollisuuden, jonka muut voivat vapaasti valita. Työntekijältä, jonka arvo työnantajalle on vain kolme dollaria tunnilta, kielletään mahdollisuus hyväksyä alhainen palkka mahdollisuutena oppia, ei muodollisessa ympäristössä kuten yliopiston luennoilla, harjoittelussa sairaalassa tai konkreettisesti yrityksen omistajana, vaan työtä tehden työpaikalla. Voidaan olettaa varmasti, että suurin osa tämän sivun lukijoista on saanut palkankorotuksia työhön päästyään, ei muodollisen koulutuksen kautta, vaan oppimalla ja todistamalla itsensä työn avulla.
Kansalaisoikeusasiaksi vähimmäispalkkalakia epäilevän tulee tutkia työttömyystilastoja löytääkseen totuuden tässä kysymyksessä. Alla olevat työttömyysluvut tekevät selväksi, että tiettyjä yhteiskunnan segmenttejä syrjitään laillisesti – syrjitään, koska heidän alhainen tuotannollinen arvonsa asettaa heidät tilanteeseen, jossa he eivät voi laillisesti valita haluamaansa yhdistelmää palkan ja työharjoittelun välillä.
| Kategoria | Työttömyysaste (tammikuu 2007) |
| Kokonais | 4,6% |
| 16-19 vuotiaat | 15,0% |
| Mustat 16-19 vuotiaat | 29,1% |
| 25-54 vuotiaat | 3,7% |
Lähde: Bureau of Labor Statistics
Tämä analyysin perusteella herää kysymys, miksi kutsumani ”vaikuttavan palkan oikeudet” kielletään joiltakin yhteiskunnan ryhmiltä? Vastaus on, että näiden oikeuksien kieltäminen vähätaitoisilta ei aiheuta mitään negatiivisia poliittisia seurauksia. Toisin kuin muut ryhmät, nämä väestöryhmät eivät äänestä, eivät osallistu kampanjoihin, eivät kirjoita mielipideosastoille tai eivät yleisesti tee itseään poliittisesti kuulluiksi – näiltä ihmisiltä voidaan kieltää muiden nauttima kansalaisoikeus, koska he ovat poliittisesti merkityksettömiä.
Vähimmäispalkkalaki on valtion aiheuttama julmuus kaikkein heikoimmin toimeentulevalle ihmisryhmälle, samaan aikaan poliitikkojen näyttäytyessä asian varjolla hyväntahtoisempina ja auttavaisempina. Laillisesti tämä on selkeä tasavertaisen kohtelun rikkomus. On köyhien itsensä nimissä aika poistaa tämä häpeällinen vääryys.
- Brown, Susan, et. al.? The Incredible Bread Machine, ?(San Diego, California: World Research Inc, 1974)?s. 80 – 83.
- Friedman, Milton? Bright Promises, Dismal Performance, ?(New York: Harcourt, Brace and Jovanovich, 1983)?s. 16 – 19.
- Hazlitt, Henry? Economics in One Lesson, ?(New Rochelle, New York: Arlington House, 1979)?s. 134 – 139.
- Schiff, Irwin? The Biggest Con: How the Government is Fleecing You, ?(Hamden, Connecticut: Freedom Books, 1976)?s. 164 – 178.
- Sowell, Thomas? Preferential Policies, ?(New York: William Morrow and Company, Inc., 1990)?s. 27 – 28.
- Williams, Walter? The State Against Blacks, ?(New York: McGraw-Hill, 1982)?s. 33 – 51.