Aurinkoisessa kaupungissa meren rannalla asui nuori mies nimeltä Jonathan Gullible kauan ennen kuin kaupunki täyttyi avoautoilla ajavista filmitähdistä. Hän oli huomaamaton kaikille muilla paitsi vanhemmilleen, jotka pitivät häntä älykkäänä, vilpittömänä ja huomattavan atleettisena – päästä ylisuuriin jalkoihinsa asti. He työskentelivät ahkerasti pienessä kaupassa pääkadun varrella kaupungissa, jossa oli paljon kalastustoimintaa. Siellä asui melkoinen määrä ahkeraa työväestöä, toiset hyviä, toiset pahoja ja pääosa pelkästään keskivertoja.

Silloin kun hän ei uurastanut tai hoitanut perheensä kaupan asioita, Jonathan ohjaili vaatimatonta purjevenettään pienen venesataman kapeasta kanaalista etsimään seikkailuja. Kuten monet samassa paikassa varttuvat nuoret, Jonathan koki elämän vähän tylsäksi ja piti ympärillään olevia ihmisiä mielikuvituksettomina. Hän kaipasi lyhyillä matkoillaan kanaalista pidemmälle oudon laivan tai merikäärmeen näkemistä. Ehkä hän törmäisi merirosvolaivaan ja olisi pakotettu purjehtimaan seitsemälle merelle miehistön jäsenenä. Tai ehkäpä valaanpyytäjä vaaniessaan öljyistä saalistaan ottaisi hänet mukaan jahtiin. Useimmat purjehdusretket kuitenkin päättyivät hänen vatsansa nälkäiseen kurnintaan tai kurkun kuivumiseen janosta ja hän ei voinut keskittyä muuhun kuin ajatukseen päivällisestä.

Eräänä upeana kevätpäivänä, jolloin ilma oli yhtä raikas kuin auringon kuivaama lakana, meri näytti niin houkuttelevalta, että Jonathan ei tullut ajatelleeksi pakata lounasta ja kalastusvälineitä pieneen veneeseensä purjehdusta varten. Suunnatessaan eteenpäin majakan karikkoisesta kohdasta hän koki olevansa yhtä vapaa kuin mahtava kondorikotka, jonka nousua hän seurasi yli rannikkovuorien. Selkä tuuleen päin Jonathan ei huomannut horisonttiin kerääntyviä tummia pilviä.

Jonathan oli vasta hiljattain alkanut purjehtimaan sataman suuaukon ulkopuolelle, mutta hän oli tulossa yhä itsevarmemmaksi. Kun tuuli yltyi, hän ei huolestunut ennen kuin oli liian myöhäistä. Pian hän kamppaili kuumeisesti takilan kanssa myrskyn puhjetessa hänen yllään valtavalla voimalla. Hänen veneensä heittelehti aalloilla pyörryttävästi kuin korkki ammeessa. Jokainen yritys hallita venettä tuulen valtavaa voimaa vasten epäonnistui tuloksettomana. Viimein hän putosi veneen pohjalle tarrautuen laidoista kiinni ja toivoi, ettei vene kaatuisi. Yö ja päivä sulautuivat yhteen hirveässä kieputuksessa.

Lopulta myrskyn tyyntyessä hänen veneensä oli täysin sekasorron vallassa: masto poikki, purjeet riekaleina ja vene kallistuneena tiukasti tyyrpuurin puolelle. Meri oli tyyntynyt, mutta paksu sumu verhosi hänen aluksensa peittäen kaiken näkyvyyden. Päivien ajelehtimisen jäljiltä hänen vesivarastonsa olivat ehtyneet ja hän kostutti huuliansa vedenpisaroilla, jotka olivat tiivistyneet purjeiden riekaleisiin. Sitten sumu hälveni ja Jonathan huomasi saaren häilyvän silhuetin. Ajelehtiessaan lähemmäksi hän havaitsi tuntemattomien niemien pistävän esiin hiekkarantojen ja rehevän aluskasvillisuuteen peittyneiden jyrkkien rinteiden keskeltä.

Aallot saattelivat hänet matalalle riutalle. Jonathan hylkäsi veneensä ja ui suurella innolla rantaan. Hän löysi ja ahmi pikaisesti vaaleanpunaisen guavan, kypsiä banaaneja ja muita herkullisia hedelmiä, jotka koristivat kapeata hiekkarantaa kosteassa viidakon ilmastossa. Saatuaan hiukan takaisin voimiaan Jonathan tunsi itsensä yksinäiseksi, mutta helpottuneeksi selviytymisestään. Vähitellen hänen innostuksensa kasvoi odottamattomasta seikkailuun syöksymisestä ja hän lähti liikkeelle valkoiselta hiekkarannalta tutkiakseen lisää tätä uutta outoa maata.

---

Omistat oman elämäsi. Tämän kieltäminen tarkoittaa, että jollain toisella on korkeampi vaade elämääsi kuin sinulla. Ote Jonathan Gulliblen perusperiaatteista

Taustatietoja Jonathanista muodostui ensimmäisen kerran kuva Gulliverin matkojen ja Pikku Prinssin selailun jälkeen. Myös sattumalta tai alitajuisesti ”J.G.” viittaa myös John Galt henkilön alkukirjaimiin Ayn Randin Atlas Shrugged teoksessa –  kirjan, joka on myös kuuluisa monia yhteiskunnan oletuksia etiikasta, voimankäytöstä, taloudesta ja valtion oikeasta roolista kyseenalaistaessaan. Antoine de St. Exuperyn Pikku prinssi on arvoituksellinen tarina planeetalla yksinään asustavasta prinssistä, joka osoittaa itsenäistä ajattelua, mielikuvitusta ja herkkyyttä.  Elokuva Saint Ex kuvaa Antoine de St. Exuperyn elämää melko “seikkailunhaluisena” pilottina toisessa maailmansodassa. Jonathan Swiftin Gulliverin matkoja pidetään usein tarinana lapsille. Mutta hänen tarinansa tämän kirjan tapaan oli kirjoitettu ”ärsyttämään maailmaa” ja osoittamaan nykypäivän politiikan epämiellyttävyyksiä. Kondorikotka on Pohjois-Amerikan suurin lentävä lintu.