10. Monopoli

Nykyisissä tavanomaiseen positivismin metodologiaan perustuvissa oppikirjoissa termi ”monopoli” on vääristynyt tarkoittamaan mitä tahansa yritystä, jolla on laskeva kysyntäkäyrä. Koska kaikki yritykset kohtaavat laskevan kysyntäkäyrän, sana ”monopoli” on menettänyt merkityksensä. Alkuperäinen monopolin määritelmä tarkoitti valtion myöntämää yksinoikeudellista etuoikeutta, tai kirjaimellisesti yhtä myyjää. Jopa oppikirjat hyväksyvät nämä monopolin lähteiksi tai muodoiksi.

Esimerkkinä muutamista osuvistaa monopoleista oikein ymmärrettynä ovat postimonopoli (ensimmäisen luokan postin jakelu on laitonta kenellekään muulle alle 3,00 dollarilla kirjettä kohden), suurin osa energiayhtiöistä ja kaapelitelevisioyhtiöt (kaikille muille on laitonta myydä näitä palveluita niiden toimialueella – hiukan vastaavasti kuin mafian reviirikonsepti!), useiden kaupunkien taksit (on laitonta ajaa ilman kallista lupaa, joiden määrää viranomaiset rajoittavat) ja julkiset koulut (jotka yksityisomaisuuden omistajat pakotetaan maksamaan käytöstä riippumatta).

Ironisesti useat uudistuksien vaatijat, jotka tuskailevat oletetuista vapaiden markkinoiden luomista monopoleista, eivät koskaan valita joukosta valtion luomia monopoleja. Esimerkiksi Ralph Naderin The Monopoly Makers vahvistaa tämän näkökannan. Tästä voidaan vetää ainoastaan se johtopäätös, että ihmisiä eivät niinkään järkytä monopolit sinänsä, vaan yksityinen omaisuus, liiketoiminta ja vapaat markkinat. Postin päivittäin harjoittama monopolinen toimivalta, jota se on harjoittanut vuosikymmeniä, on merkittävästi paljon suurempi kuin mikään monopolivalta, josta yritys pystyy nauttimaan kuluttajien vapaaehtoisissa asiakkuuksissa. Yksikään markkinalähtöinen monopoliyritys (merkityksessä yksi myyjä) ei pysty voimakeinoin poistaman kilpailijoitaan tai pakottamalla vaatimaan liikevaihtoa asiakkailtaan tavoilla, joita posti ja muut valtion myöntämät monopolit suorittavat rutiininomaisesti.


< edellinen sivu | seuraava sivu >
Kirjan sisällysluettelo