Talouden toimintaan on olemassa kaksi täysin vastakkaista lähestymistapaa. Komentotalous perustuu ylhäältä alas, keskitetysti suunniteltuun sosialistiseen talouteen. Markkinatalous perustuu hajautettuun vapaiden markkinoiden talouteen. Kaikkein perustavanlaatuisin ero näiden kahden välillä on yksityinen omaisuus vapailla markkinoilla ja yksityisomaisuuden puuttuminen komentotaloudessa.
Komentotalouden väitetty hyve kohdistuu sen suunnitelmallisuuteen verrattuna suunnitelmien puuttumiseen markkinataloudessa. Tämän näkemyksen virhe on, että markkinatalous on todellisuudessa hyvin rationaalisesti suunniteltu kulutuskysynnän avulla hintajärjestelmän kautta. Komentotaloudessa on tämän lisäksi neljä perusvajaavaisuutta.
Ensinnäkin, yrityksestä suunnitella koko taloutta keskitetyn komitean avulla seuraa tehottomuus jo pelkästään tehtävän laajuuden vuoksi. Ei ole mahdollista, että esimerkiksi 300 suunnittelijaa voi tuntea tarpeet, resurssien saatavuuden olosuhteet ja paikallisen tietämyksen, joka on levinnyt läpi koko talouden.
Toiseksi, komentotalous nojaa pohjimmiltaan motivointikeinonaan pakottamiseen. Sosialistit väittävät tyypillisesti, että turvautuminen pakottamiseen (Berliinin muuri, venäjän kulakit jne.), ei ole osa heidän järjestelmäänsä, vaan ainoastaan valitettava poliittisten johtajien huono valinta ja että sosialismi ainoastaan pyrkii kontrolloimaan taloutta, ei ihmisten yksilöllistä vapautta. Mutta taloudellisen järjestelmän pääelementtejä ovat luonnollisesti juuri ihmiset; näin ollen talouden kontrollointi on ennen kaikkea ihmisten kontrolloimista – Berliinin muuri ei ollut mikään poikkeuksellinen vastoinkäyminen. Riittänee, kun mainitaan, että ihmisten motivaatio heikkenee kun heitä pakotetaan.
Kolmanneksi, komentotalous on kollektiivinen järjestelmä. Kaikki työskentelevät kiintiöosuudestaan kokonaistuotannon hyödystä. Yksilölliset kannustimet puuttuvat. Esimerkiksi sadan työntekijän taloudessa jokainen vastaanottaa 1/100 kokonaistuotannosta. Jos yksi työntekijä pinnaa, hänen tappionsa on ainoastaan 1/100 hänen muutoin luomastaan tuotannosta. (Kuvittele kannustimia, kun tämä järjestelmä laajennetaan 200 miljoonan kansakuntaan!) Jokainen päätyy pyrkimykseen elää muiden kustannuksella ja kokonaistuotanto romahtaa.
Ja neljänneksi, tuotannon kannustimena on miellyttää poliittisia viranomaisia, joilla on valta päättää työntekijöiden elämästä. Verrattuna markkinoihin, joilla tuotanto pohjautuu kulutuskysyntään, komentotaloudessa kuluttaja on unohdettu olento.
- Barron, John Mig Pilot, (New York: McGraw-Hill, 1980)
- Friedman, Milton & Rose Free to Choose, (New York: Harcourt, Brace, Jovanovich, 1979) s. 9 – 37, 54 – 69.
- Hayek, F. A. The Fatal Conceit, (Chicago: The University of Chicago Press, 1988)
- Rand, Ayn Atlas Shrugged, (New York: Random House, 1957) s. 660 – 670.
- Roberts, Paul Craig and Karen LaFollette Meltdown: Inside the Soviet Economy, (Washington, D.C.: The Cato Institute, 1990)
- Steele, David Ramsay From Marx to Mises, (LaSalle, Illinois: Open Court Publishing Company, 1992) s . 255 – 294.
RSS-syöte