Pelkkä spottivalo heijasti valoympyrää tyhjällä korokkeella ja yleisö alkoi kohista. Joku aloitti rytmikkään taputuksen ja pian koko väkijoukko yhtyi mukaan. Koko paikka kaikui innostuksesta ja melusta. Lopulta roteva hahmo lipevine pikimustine hiuksineen hyppäsi lavalle. Hänellä oli yllään kiiltävä kultapaljettipuku ja typerin Jonathanin koskaan näkemä hymy. Mies hypähteli lavalla edestakaisin kissan lailla tervehtiessään innostunutta väkijoukkoa.

”Tervetuloa, tervetuloa, tervetuloa! Olen showmies Phil ja olen innoissani saadessani näin mahtavan yleisön luokseni tänään esitykseemme. Ja melkoinen esitys meillä onkin teitä varten. Myöhemmin keskustelemme – arvasitte – Kandidaatin kanssa!” Niukasti puetut naiset lavan molemmilla puolilla alkoivat vilkuttaa villisti käsiään, ja koko yleisö repesi raivokkaisiin aplodeihin.

”Kiitos, kiitos, kiitos paljon. Aluksi minulla on hyvin, hyvin, hyvin erityinen viihdyke teille. Meillä on täällä ei vähempi kuin Corrumpon vaalilautakunnan puheenjohtaja selittämässä vallankumouksellista uutta vaalitapaa, josta olemme kaikki kuulleet.” Juontaja kääntyi ja huusi laajalla käden liikkeelle ylös lavalle, ”Toivottakaa kaikki tervetulleeksi tohtori Julia Pavlov!”

Näyttämöllä olevat henkilöt ja yleisö taputtivat jälleen villisti, kannustaen ja viheltäen jännityksestä. Showmies Phil ravisti tohtori Pavlovin kättä ja viittoi hiljaisuutta. ”Tohtori Pavlov, olet tosiaankin kerännyt vuosien varrella melkoisen seuraajakunnan.”

”Kiitos Phil” hän sanoi. Tohtori Pavlovilla oli paksut lasit, jäykkä harmaa puku ja tyynen vakuuttava katse neliömäisillä kasvoillaan. ”Sanoisin sen olevan luokkaa 5,3 innostuneisuudella.”

”Hei, hei, veit sanat suustani”, sanoi juontaja. Avustaja väläytti kylttiä yleisölle ja he kaikki purskahtivat pieneen nauruun. ”Mitä tarkoitat ’5,3 innostuneisuudella’?” kysyi Phil.

”No”, sanoi tohtori Pavlov, ”minulla on virallinen aplodimetri. Minulla on aina sellainen mukanani. Se kertoo minulle kuinka innostunutta yleisö on.”

”Uskomatonta, eikö olekin ihmiset?” Vinkistä yleisö taputti jälleen innokkaasti.

Melun kaikotessa tohtori Pavlov jatkoi, ”Tuo oli noin 2,6”.

”Uskomatonta!” sanoi juontaja. ”Mitä aiotte tehdä aplodimetrillä? Käytättekö sitä seuraavissa vaaleissa?”

”Kyllä vain, Phil. Me Corrumpon vaalilautakunnassa olemme päättäneet, että äänten laskenta ei ole tarpeeksi. Tärkeätä ei ole pelkät numerot moraalista, vallasta, varallisuudesta ja oikeuksista päätettäessä. Mielestämme innostuneisuus tulisi myös huomioida.”

”Tämä on uskomatonta!” huusi showmies Phil. Kaikki repesivät taputtamaan.

”4,3”, sanoi tohtori Pavlov.

”Kuinka aiotte toteuttaa sen, tohtori?”

Hänen paksut kulmakarvansa nousivat lasien yläpuolelle ja ensimmäinen hymyn häivä ilmestyi hänen tuimille kasvoilleen. ”Tämä tulee olemaan ensimmäinen vuosi, kun käytämme aplodimetrejä äänestyspaikoilla kaupungissa. Äänestyslippujen täyttämisen sijaan äänestäjät vain seisovat äänestyskopeissa ja taputtavat valon osuessa heidän valitsemansa kandidaatin kohdalle.”

”Mitä ehdokkaat ajattelevat tästä uudesta äänestystavasta?” kysyi Phil.

”Voi, he rakastavat sitä, Phil. Vaikuttaa, että he ovat saaneet tukijansa jo valmiiksi siirtymälle. He viettävät pitkä istuntoja luvaten kuluttaa muiden ihmisten rahoja tukijoilleen ja lupaukset saavat aina varauksettoman suosion.”

”Kiitos erittäin paljon ollessasi luonamme täällä tänään ja antaessasi esimakua paremmasta huomisesta. Tulethan uudelleenkin, tulethan? Naiset ja herrat, antakaa kuulua vielä kerran tohtori Julia Pavloville!”

Kun aplodit vihdoin lopulta vaikenivat juontaja viittoili jälleen lavan takaosan suuntaan. ”Nyt on käsillä hetki, jota olette kaikki odottaneet. Kyllä, keskeltä kiireistä kampanjakiertuetta – täällä on Joe Kandidaatti! Tervetuloa!”

Joe Kandidaatti hypähteli atleettisesti ympäri lavaa molemmat kädet levällään, sädehtien kirkkaasti yleisölle. Ehdokkaalla oli yllään yksinkertainen mustavalkoisen ruudullinen puku. Jonathanista hänellä oli mustimmat hiukset ja valkoisimmat hampaat, joita parrasvaloissa on koskaan nähty. ”Kiitos Phil. Tämä on erittäin upea hetki minulle olla täällä teidän kaikkien hienojen ihmisten kanssa.”

”Joe, olet tullut tänne erityisesti kertomaan tarinan suuren tarinan taustalta. Yllätit jokaisen ja pääsit kaikkiin otsikoihin kuumilla uutisillasi reilu vuosikymmen sitten. Joten, mikä onkaan tarina?”

”Suoraan asiaan vai, huh Phil? Pidän siitä sinussa ja ohjelmassasi! Katsos, huolestuin poliittisten kampanjoiden valtavista kustannuksista viime vuosina. Joten päätin tehdä asialle jotain. Uskon vakaasti, että tämän mahtavan saaren äänestäjät ansaitsevat edullisemman tarjouksen saadakseen enemmän samalla rahalla. Silloin aloitin Yleisen puolueen.”

”Yleisen puolueen! Mikä mahtava ajatus! Ja muutit jopa oman nimesi, eikö vain?”

”Pitää paikkansa Phil. Oikealla nimelläni, Elihu Root, en voinut olla todellinen kansan ehdokas. Täytyy pitää huolta juuristaan…” Valmistelematon sanaleikki sai jokaisen repeämään naurusta, myös Philin ja Joen. ”Mutta vakavasti ottaen, Phil”, jatkoi Joe, ”vaaditaan laajaa vetovoima, jos pyrkii olemaan uskottava.”

”Mitä teet saadaksesi viestin kuulumaan, Joe?”

”Yleisellä puolueella tulee pian olemaan sen perusmustavalkoiset lentolehtiset, napit ja julisteet saatavilla kaikista paikallisista toimipisteistä. Toivomme leikkaavamme ajatuksillamme tavanomaisen kampanjabudjetin puoleen.”

Showmies Phil keskeytti, ”Mutta onko teillä kantaa asioihin?”

”Toki, samoin kuin kaikilla muillakin puolueilla”, sanoi Joe. Hän kurotti kirjavan takkinsa sisään ja veti esiin nipun papereita. ”Tässä on meidän kannanottomme rikollisuuteen ja tässä kannanottomme köyhyyteen.”

”Mutta Joe, nämä paperit ovat tyhjiä”, sanoi Phil epäuskoisella ilmeellä. Kannanotot olivat yksinkertaisesti tyhjiä valkoisia papereita.

”Tämä on asian kauneus, Phil. Etkö näe?” Miksi tuhlata aikaa lupaamalla kaikille kaikkea? Miksemme antaisi äänestäjien täyttää papereita itse? Lupaukset ja aikaansaannokset ovat aikaisemman veroisia – paitsi että säästämme painokustannuksissa.”

”Kuinka nerokasta! Samaan aikaan kun muut ehdokkaat vain puhuvat kampanjakustannuksien leikkaamisesta, te todella teette asialle jotain. Olemme ohjelman lopussa. Voitko vetää yhteen mistä puolueessanne on kyse?”

”Toki Phil. Se on jo hyvässä vauhdissa ympäri saarta. Iskulauseemme Yleisessä puolueessa on: ’Uskomme siihen mihin sinä uskot!”

”Kiitos erittäin paljon, Joe. Naiset ja herrat, voimmeko saada mahtavat aplodit, korkeat 5,5:det, kampanjakiertueen nerolle, Joe Kandidaatille!”