Vainottuna kotimaassaan Itävallassa Ludwig von Mises oli yksi monista huomattavista eurooppalaisista maanpakolaisista. Muuttaen ensin Geneveen Mises opetti vuodet 1934-40 Graduate Institute of International Studies:sa; ja nimenomaisesti Genevessä Mises meni vuonna 1938 naimisiin ihastuttavan Margit Sereny-Herzfieldin kanssa. Vuonna 1940 Mises saapui Yhdysvaltoihin.1 Samaan aikaan kun lukemattomat sosialistiset ja kommunistiset eurooppalaiset maanpakolaiset toivotettiin tervetulleeksi Yhdysvaltojen akateemiseen maailmaan ja hänen omille aikaisemmille seuraajillensa myönnettiin korkeita akateemisia virkoja, Mises itse oli laiminlyöty ja unohdettu. Kyltymätön ja tinkimätön pitäytyminen yksilöllisyydessä taloustieteen menetelmissä yhtä lailla kuin poliittisessa filosofiassa esti Misesiltä pääsyn samaiseen akatemiaan, joka on ylpeä ”esteettömästä totuuden etsimisestään”. Kuitenkin eläen New Yorkissa pienillä säätiöiden apurahoilla, Mises pystyi julkaisemaan kaksi merkittävää teosta englanniksi kirjoitettuna vuonna 1934: Omnipotent Government 2 ja Bureaucracy3. Omnipotent Government ”Kaikkivoipa valtio” osoitti, että natsihallinto ei ollut muodikkaan marxilaisen analyysin ”kapitalismin korkein muoto”, vaan muoto totalitaarisesta sosialismista. Bureaucracy ”Byrokratia” tarjosi elintärkeän analyysin kriittisistä eroista byrokraattisen ja voittoon tähtäävän hallinnon välillä, ja osoitti, että vakavat byrokratian tehottomuudet ovat sisäsyntyisiä ja väistämättömiä kaikelle valtion toiminnalle.
Amerikan akatemian osalta on anteeksiantamaton häpeäpilkku, ettei Mises koskaan löytänyt vakinaista palkallista yliopistovirkaa. Vuodesta 1945 eteenpäin Mises oli ainoastaan vieraileva professori New York yliopiston Graduate School of Business Administrationissa. Näissä olosuhteissa, kohdeltuna usein yliopiston hallinnon taholta toisen luokan kansalaisena, kaukana hohdokkaista akateemisista keskuksista ja pääosin ymmärtämättömien aikaa vievien laskentatoimen tai rahoituksen pääaineopiskelijoiden ympäröimänä Mises jatkoi hänen aikaisemmin kuuluisien viikoittaisten seminaariensa pitämistä. Tällaisessa virassa Misesillä ei traagisesti ollut toivoa synnyttää joukkoa vaikutusvaltaisia nuoria akateemisia taloustieteilijöitä; hän ei voinut toivoa monistavansa Wienin seminaariensa säkenöivää menestystä.
Näistä surullisista ja valitettavista olosuhteista huolimatta Mises toteutti seminaarinsa ylpeydellä ja valittamatta. Ne meistä, jotka oppivat tuntemaan Misesin hänen NYU –ajanjaksonaan, eivät kuulleet hänen huuliltaan sanaakaan katkeruudesta tai kaunasta. Hänen pettämättömän lempeällä ja hyväntahtoisella tavallaan Mises työskenteli rohkaistakseen ja edistääkseen jokaista mahdollista tuottavuuden kipinää oppilaissaan. Joka viikko hänestä kumpusi mahdollisten tutkimushankkeiden ehtymätön virta. Misesin jokainen luento oli huolellisesti työstetty jalokivi, täynnä näkemyksien runsautta, tuoden esiin pääpiirteitä hänen taloudellisesta kokonaisnäkemyksestään. Niille oppilaille, jotka istuivat hiljaa ja hämillään, Mises sanoi hänelle ominaisesti humoristisesti pilke silmäkulmassa: ”Puhumista on turha pelätä. Kannattaa muistaa, että mitä ikinä aiheesta sanotkin ja oli se sitten mahdollisesti kuinka virheellistä tahansa, joku merkittävä taloustieteilijä on jo ilmaissut saman asian.”
Huolimatta siitä umpikujasta, johon Mises oli asetettu, hänen seminaareistaan nousi pieni kourallinen vastavalmistuneita, jotka jatkoivat itävaltalaista perinnettä; ja kaiken lisäksi seminaari palveli majakkana koko New Yorkin alueella rekisteröimättömille oppilaille, jotka kokoontuivat joka viikko osallistuakseen Misesin seminaariin. Eräs iloista oli seminaarin jälkeinen kokoontuminen paikalliseen ravintolaan, vähintäänkin kalpeana heijastuksena päivistä, jolloin kuuluisa Mises-kreis (Mises-piiri) tapasi keskustella kattavasti wieniläisessä kahvilassa. Mises pystyi kertomaan loputtoman virran kiehtovia tarinoita ja oivalluksia, ja tiesimme kaikki näkevämme noissa tarinoissa ja Ludwig von Misesin aurassa ja henkilössä ilmentymän vanhan Wienin jalommista ja aistikkaimmista päivistä. Meistä ne, jotka olivat etuoikeutettuja osallistua hänen seminaariinsa NYU:ssa, ymmärsivät hyvin, kuinka Mises oli erinomainen opettaja yhtä lailla kuin suuri taloustieteilijä.
Huolimatta hänen silloisesta tilanteestaan Mises pystyi palvelemaan yksinäisenä majakkana vapaudelle, laissez-fairelle ja itävaltalaiselle taloustieteelle epävieraanvaraisessa maailmassa. Kuten olemme nähneet, Misesin hämmästyttävä tuottavuus jatkui herpaantumattomana uudella mantereella. Ja onneksi tukijoita oli riittävästi Misesin klassisten töiden kääntämiseksi ja hänen jatkuneen tuotantonsa julkaisemiksi. Mises oli libertaarisen liikkeen keskipiste Yhdysvalloissa sodan jälkeisenä ajanjaksona: opas ja ehtymätön inspiraationa meille kaikille. Akatemian sivuutuksesta huolimatta Misesin julkaisut ovat käytännössä kaikki saatavilla nykyään kasvavan opiskelija ja seuraajamäärän ansiosta. Ja jopa vastahakoisten akatemian taloustieteilijöiden riveistä on viimeisinä vuosina ilmaantunut lisääntyvä lukumäärä vastavalmistuneita oppilaita ja nuoria professoreja, jotka ovat omaksuneet itävaltalaisen ja misesiläisen perinteen.
Eikä pelkästään Yhdysvalloissa, sillä ei ole tarpeeksi hyvin tiedossa, että hänen oppilaidensa ja kollegojensa kautta Ludwig von Misesillä oli johtava asema Länsi-Euroopassa toisen maailmansodan jälkeisessä heilahduksessa takaisin kollektivismista ja kohden vähintäänkin osittaisen vapaata taloutta. Länsi-Saksassa Misesin Wienin päivien oppilas Wilhelm Röpke oli merkittävä älyllinen sykäys käänteessä kollektivismista suhteellisen vapaiden markkinoiden talouteen. Italiassa presidentti Luigi Einaudilla, Misesin vapaiden markkinatalouksien veteraanikollegalla, oli sodan jälkeen johtava rooli maan työntämisessä pois täysivaltaisesta sosialismista. Ja Misesin seuraaja Jacques Rueff oli päätaloudellinen neuvonantaja kenraali DeGaulle urhoollisesti ja käytännössä yksin taistelussa kultakantaan palaamiseksi.
On lopullinen tunnustus Ludwig von Misesin ehtymättömästä hengestä, että hän jatkoi seminaariensa pitämistä NYU:ssa joka viikko ilman taukoa kevääseen 1969 saakka, jolloin hän jäi eläkkeelle epäilemättä vanhimpana aktiivisena professorina Yhdysvalloissa, virkeänä ja eloisana 87-vuoden ikäisenä.
1 Ks. Ludwig von Mises, Notes and Recollection (Grove City, Penn.: Libertarian Press, 1978).
2 (New Haven, Conn.: Yale University Press, 1944); uusintapainos 1985 (Grove City, Penn.: Libertarian Press).
3 (New Haven, Conn.: Yale University Press, 1944); uusintapainos 1983 (Grove City, Penn.: Libertarian Press).