Hintakiskonta – hätätilanteissa korkeampien hintojen veloittaminen – nostattaa vahvoja tunteenpurkauksia, jotka ovat ymmärrettäviä, mutta silti täysin väärin suuntautuneita.
Taloustieteilijä Walter Williamsin sanoin, ”tunteelliset asiat vaativat maltillisen analyysin”. Hätätilanteissa tunteita nostattavat erityisesti välttämättömyystarvikkeista pyydetyt hinnankorotukset. Kolmitasoinen analyysi osoittaa, että ”hintakiskonta” ei ole ainoastaan vihamielistä toimintaa, vaan että sen estäminen lisää kurjuutta ja se on jopa suositeltava toimintatapa! Otetaan esimerkiksi jokin hätätilanteen aikana kysytty tuote, kuten vaneri hurrikaanin jälkeen. Ennen hurrikaania vaneria myytiin valtakunnalliseen kahdeksan dollarin hintaan. Hurrikaanin jälkeen 50 dollaria tai sitä korkeammat hinnat ovat tuskin epätavallisia.
Ensimmäinen analyysi lienee kaikkein merkityksellisin isänmaallisille, vapautta rakastaville amerikkalaisille. Jos henkilöllä (myyjällä) on vaneria ja hän on valmis myymään sitä 50 dollarilla, se tarkoittaa hänen suosivan vanerista saatavia rahoja enemmän kuin vaneria. Jos toisella henkilöllä (ostajalla) on 50 dollaria ja hän on valmis luopumaan rahoistaan saadakseen vaneria, se tarkoittaa hänen suosivan vaneria enemmän kuin rahoja. Ketään ei pakoteta tällaiseen maksutapahtumaan, yksilöiden vapaus on tässä vapaaehtoisessa vaihdannassa koskematon, ja tuloksena on molempien osapuolten saavuttama hyöty. Voiko mikään olla vähemmän kyseenalaista kuin tuotteiden vapaa vaihdanta, josta molemmat osapuolet hyötyvät?
Toiseksi, hintakiskonnan onnistunut estäminen vahingoittaisi juuri niitä henkilöitä, joiden on esimerkissämme tarkoitettu siitä hyötyvän. Tuhansien käyttötarpeiden vuoksi vanerin kysyntä lisääntyy huomattavasti. Samaan aikaan myrsky on tuhonnut aikaisemmat vanerit (ne ovat hautautuneet romun alle, vahingoittaneet tai hävinneet) ja tehnyt erityisen vaikeaksi uusien tarvikkeiden kuljetuksen alueelle.
Nousevien hintojen estäminen keinona allokoida kasvaneessa kysynnässä vähentynyt tarjonta saisi aikaan vielä pahemman pulan, ja vanerin käytön tarpeisiin, jotka silla hetkellä ovat vähemmän tärkeitä. Esimerkiksi: jos myyjä pystyisi myymään vanerilevyn lailliseen ja yhteiskunnallisesti hyväksyttyyn 8 dollarin maksimihintaan, hän saattaisi hyvinkin päättää pitää sen johonkin suhteellisen tyhjänpäiväiseen tarkoitukseen, sen sijaan että luopuisi siitä mahdollisen ostajan kaikkein kiireellisimpänä pitämään käyttöön. Valintatilanne olisi luultavasti erilainen 50 dollarilla. Näin kurjuus on lisääntynyt hintakiskontaa estävien toimenpiteiden takia.
Kannattaa myös muistaa, että tuotteen hinta muodostuu konkreettisista kysynnän ja tarjonnan olosuhteista. Ostajien ja myyjien halukkuus ja kyky kaupantekoon muodostaa tietyn hintatason – ennen ja jälkeen hätätilanteen. Hädässä tosiasiat ovat luonnollisesti muuttuneet. On taantumuksellista ja kapinointia todellisuutta vastaan vaatia ikuisesti muuttumattomia hintoja jatkuvasti muuttuvassa maailmassa.
Viimeiseksi, onnistuneen ”hintakiskonnan” toivottava vaikutus tarkoittaisi 50 dollarin korkealla hinnalla myyvien motivoitumista lisäämään vanerin tarjontaa saattaakseen sitä tarpeessa olevien kansalaisten saataville. Tavaroiden lähettäminen tuhoalueelle on tuhojen takia merkittävästi kalliimpaa. Kuljetusrekoilta kestää kauemmin saavuttaa määränpäänsä – ajan ollessa rahaa tässäkin. Todennäköisyys rekan juuttumiselle tuhoalueella on yksi kustannus lisää, ja mahdollisuus toimittajan tavaroiden joutumisesta ryöstön kohteeksi on myös lisääntynyt. Kaikki nämä ja muut tekijät saavat aikaan vähentyneen kiinnostuksen lähetyksille vanhalla kahdeksan dollarin hinnalla; toimittajahan pystyy tekemään kauppaa yhtä hyvin muillakin alueilla. Korkeampi hinta seurauksena väärin nimetystä hintakiskonnasta tulisi valjastaa rohkaisemaan tarvittua tarjontaa – se on yksi osanen avussa, jota ilman tuhon uhrit voivat hädin tuskin tulla toimeen.
Tämän analyysin tarkoituksena ei ole millään tavoin väheksyä vapaaehtoisten avustusjärjestöjen sankarillisia ponnisteluja, ainoastaan pysäyttää huomaamaan korkeampien hintojen itsessään olevan välttämättömyys hätäavun ponnistelujen lisänä varmistamaan lisääntyneet tavaravirrat niitä tarvittaessa. Korkeammissa hinnoissa ei ole kyse siitä, mikä on reilua tai epäoikeudenmukaista, huolimatta jokaisen alustavasta tunnereaktiosta vaan siitä, miten asiat todellisuudessa ovat kyseisessä tilanteessa.
- Block, Walter Defending the Undefendable, (New York: Fleet Press Corporation, 1976) s. 192 – 202. (pdf)
- Brown, Susan, et. al. The Incredible Bread Machine, (San Diego, California: World Research Inc, 1974) s. 29 – 43.
- Hazlitt, Henry Economics in One Lesson, (New Rochelle, New York: Arlington House, 1979) s. 103 – 109.
- Rothbard, Murray N. “Government and Hurricane Hugo: A Deadly Combination” in The Economics of Liberty edited by Llewellyn Rockwell, (Auburn, Alabama: The Ludwig von Mises Institute, 1990) s. 136 – 140.
- Rothbard, Murray N. Power and Market: Government and the Economy, (Auburn, Alabama: The Ludwig von Mises Institute, 1991) s. 19 – 26.
- Sowell, Thomas Pink and Brown People, (Stanford, California: Hoover Institution Press, 1981) s. 72 – 74.