Täydellinen kilpailu on perverssi teoria, jonka nykyaikaiset taloustieteilijät ovat kehittäneet käsittelemään yrityksiä, hintoja ja resurssien allokointia. Kilpailu ymmärretään yleensä, ja oikein, yritysten väliseksi kilpailuksi asiakkaiden hankkimisesta. Täydellisen kilpailun teoria heijastelee positivismin ja matematiikan aikaansaamaa vaikutusta taloustieteeseen.
Täydellisessä kilpailussa kaikki yritykset tuottavat identtisiä tuotteita, pyytävät näistä tuotteista saman hinnan, kohtaavat täydellisesti vaakatasoisen kysyntäkäyrän, eivät kohtaa transaktiokustannuksia ja ostajilla ja myyjillä on täydellinen tieto. Sivuuttaen tämän teorian ilmeisen todellisuuden puutteen – jonka yksistään tulisi jo taata sen hylkäämisen – se on myös sisäisesti ristiriitainen. Täydellisesti vaakasuora kysyntäkäyrä on oman ristiriidassa väitteensä kanssa. Täysin vaakasuora kysyntäkäyrä esittää myyntiä samalla hinnalla. Kuitenkin tämän lisääntyneen myyntimäärän toimittaminen lisää kokonaistarjontaa, ja kokonaistarjonnan lisäys alentaa hintoja! Täysin elastinen kysyntäkäyrä on näin ollen teoreettinen mahdottomuus.
Lisäksi täydellisen kilpailun teorian sanotaan maksimoivan kuluttajien hyvinvoinnin, koska tuotannon rajakustannus vastaa täsmälleen arvoa, jonka kuluttaja asettaa tälle tuotannolle paljastuen hinnan perusteella. Mutta pyrkimyksessä kilpailla suuren yritysmäärän kanssa kuluttajan hyvinvointia lisäävän suurimittaisen tuotannon edut hävitetään. Harva kuluttaja tulee olemaan ihastuksissaan kuullessaan yrityksen rajakustannuksien vastaavan maksettua hintaa, kun tämä hinta on korkea pienisarjaisen tuotannon seurauksena, jotta täydellisen kilpailun kriteerit täyttyvät.
Esimerkki: miljoonat autonvalmistajat saattavat jokainen valmistaa kymmenen autoa vuodessa 200 000 dollarin rajakustannuksella. Mutta suurtuotannon taloudellisilla eduilla neljäkymmentä autonvalmistajaa voivat jokainen valmistaa 250 000 autoa vuodessa 15 000 dollarin rajakustannuksella pyytäen kuitenkin rajakustannustaan korkeamman hinnan, esimerkiksi 20 000 dollaria. Kuluttaja on väistämättä hyötynyt ostaessaan auton 20 000 dollarilla 200 000 dollarin sijaan. Kuluttajalle rajakustannuksen ja hinnan vastaavuus on täysin yhdentekevä: ainoastaan taloustieteilijät keskittyen ihmisen toiminnan sijaan matemaattisiin tangentteihin voivat päätyä mihinkään muuhun lopputulokseen.
Käyttäen täydellisen kilpailun oletusta ne, jotka katselevat maailmaa ”täydellisen kilpailun värittämien lasien läpi”, ovat luonnollisesti tuominneet mainostamisen – tämä paheksunta on jälleen yksi perverssi seuraus tästä teoriasta.
Täydellinen kilpailu ei ole ainoastaan epärealistista, vaan se on myös ei-toivottua. Pelkästään erittäin rajattua tavaroiden valikoimaa voitaisiin tuottaa edes ymmärrettävästi näillä edellytyksillä! Onko olemassa mitään toista elämän osa- aluetta, jolle asetettaisiin standardiksi sekä epärealistinen että epätoivottu asiantila?
- Armentano, D. T. Antitrust and Monopoly: Anatomy of a Policy Failure, (New York: John Wiley & Sons, 1982) s. 37 – 39, 256 – 257, 262.
- Hayek, F. A. Individualism and Economic Order, (Chicago: Henry Regnery Company, 1972) s. 92 – 106.
- Kirzner, Israel “Equilibrium versus the Market Process” in The Foundations of Modern Austrian Economics edited by Edwin G. Dolan, (Kansas City: Sheed Andrews and McNeel, 1976) s. 115 – 125.
- Littlechild, S. C. The Fallacy of the Mixed Economy, (London: The Institute of Economic Affairs, 1978) s. 27 – 30.
- Rothbard, Murray N. Man, Economy, and State, (Los Angeles: Nash Publishing, 1962) s. 633 – 634.
- Skousen, Mark Economics on Trial, (Homewood, Illinois: Business One Irwin, 1991) s. 238 – 253.