Kunnollinen metodologia – periaatteiden, menettelytapojen ja käytäntöjen järjestelmä sovellettuna tiedon osa-alueeseen – yhteiskuntatieteissä lähtee liikkeelle itsestään selvistä perusolettamuksista suhteessa tutkimuskohteeseen. (Itsestään selvä merkityksessä, että väitteen täytyy olla tosi, koska väitteen kieltämisessä on pakko käyttää juuri samaista väitettä sen kumoamiseksi; esimerkiksi perusolettamusta ihmisen toiminnasta ei voida kieltää ilman sen suorittamista kieltämisen toiminnalla!)
Talousteoria tutkii ihmisten toimintaa niukkojen luonnon resurssien muokkaamisessa hyödyllisiksi tuotteiksi. Perusolettamuksina ovat siten ihmisen toiminta pyrkimyksenä päämääriin (tai tavoitteisiin) hänen kohdatessaan niukat resurssit. Loogista päättelyä (deduktiota) käyttäen voidaan aloittaa kieltämättömistä perusolettamuksista ihmisen merkityksellisestä toiminnasta ja niukkuudesta ja jatkaa eteenpäin. Ketju jatkuu ihmisen toiminnasta ja niukkuudesta valintaan; valinnasta oivaltaen totuuden vaihtoehtoiskustannuksista ja jatkaen samaan tapaan koko ”talouden” sisältävän tietämysalueen läpi. Tätä menetelmää käyttäen talouden totuudet ovat todistettuja siihen asti, kunnes loogisen deduktiivisen päättelyn ketju on rikkomaton. Tämä menetelmä soveltuu yhteiskuntatieteisiin, koska tutkimalla ihmisen käyttäytymistä voimme ymmärtää ihmistä ohjaavia motiiveja.
Tämä menetelmä ei sovellu luonnontieteisiin, jotka tutkivat elottomia kohteita – kuolleet kohteet eivät pyri päämääriin. Luonnontieteissä ei johdeta perusolettamuksista deduktiivisesti seuraavaa totuutta, vaan totuuden varmistamiseksi käytetään empiirisiä tutkimuksia.
Yleinen virheellinen metodologinen lähestymistapa on ”positivimismi” tai ”empirismi” – määritettynä faktojen keräämisenä ja tutkimisena. Menetelmä soveltuu elottomiin kohteisiin ja eläviin kohteisiin, joilla ei ole tietoisuutta. Taloustieteilijät kuitenkin matkivat usein tätä menetelmää pyrkimyksenä saavuttaa suurempaa arvostusta ”vakavana tieteenä”, jollaisina kovia tieteitä (fysiikka, tähtitiede jne.) pidetään.
Chicago-koulukunnan taloustieteilijöiden katsotaan kuuluvan vapaiden markkinoiden puolustajiin. Erityisesti Chicago-koulukunnan lähestymistapa on kuitenkin toisinaan tunnettu ”avaa hevosen suu ja laske sen hampaat” -menetelmänä (empiirinen lähestymistapa). Vaikkakin tämä on kelpo tapa laskea hampaita, se ei kelpaa tavoiteohjautuneen ihmisen toiminnan tutkimiseen.
Esimerkki: haluamme tietää onko kysynnän laki (ostot lisääntyvät hinnan alentuessa ja päinvastoin) tosi vai epätosi. Empiristi tutkii toteutuneita myyntilukuja testatakseen kysynnän lakia. Mutta luonnollisesti myös useat muut tekijät hinnan ohella vaikuttavat kysynnän määrään. Jos tutkimuksen lopputuloksena on suurempi kysytty määrä korkeammalla hinnalla, hylkäämmekö kysynnän lain epätotena vai tiedämmekö loogisen päättelyn tuloksena sen olevan tosi, jolloin muut tekijät ohittivat korkeamman hinnan vaikutuksen? Murray N. Rothbard toteaa kirjassaan Man, Economy, and State:
… ihmisen toiminnassa, päinvastoin kuin luonnontieteissä, käsitteet voidaan kumota ainoastaan toisilla käsitteillä; tapahtumat ovat itsessään monimutkaisia seurauksia, jotka tulee tulkita oikeilla käsitteillä. (s. 840)
Tutkittaessa ihmisen käyttäytymistä ei ole mahdollista hallita kaikkia muuttujia, ja jopa silloin kun tämä tehdään ”perusteellisesti”, ei koskaan ole tiedossa mitä ei tiedetä – jokin merkityksellinen tekijä on saattanut jäädä huomaamatta. Lisäksi on huomioitava, että empiristillä täytyy olla joku logiikkaan perustuva teoria tutkimuksensa lähtökohtana – ei ole mahdollista olla puhdas empiristi keräämällä kaikki mahdolliset tosiasiat ja tilastot ja odottaa teorian paljastavan itse itsensä. Lainaten Rothbardia teoksesta Individualism and the Philosophy of the Social Sciences:
[Ajatuskoe] on taloustieteilijän korvike luonnontieteilijän kontrolloidulle laboratoriokokeelle. Koska merkitseviä muuttujia yhteiskunnasta ei voida pitää vakioina, taloustieteilijä pitää ne vakiona mielessään. Käyttäen sanallisen logiikan työkalua, hän ajattelullaan tutkii muuttujan kausaalivaikutusta toiseen. (s. 38)
Deduktio perusolettamuksista oli monien merkittävien taloustieteilijöiden yleisesti käyttämä menetelmä. Sitä käyttivät John Baptiste Say (Sayn laki), Nassau Senior (pääoma- ja arvoteoria), John E. Cairnes (yksi viimeisistä klassisista taloustieteilijöistä), Carl Menger (rajahyötyanalyysi) ja monet muut viimeisen 200 vuoden aikana vaikuttaneet taloustieteilijät. Menetelmää on ylenkatsottu ainoastaan muutamina viimeisinä vuosikymmeninä rynnättäessä positivismiin.
Metodologian toinen aspekti on yksilöllinen näkökulma. Koska nimenomaan yksilöt toimivat pyrkimyksissään päämääriinsä, asianmukainen toimintamalli on tutkia ihmisen yksilöllistä käyttäytymistä. Tämä metodologinen individualismi ei sulje pois ryhmän toimintaa; se ainoastaan muistuttaa ryhmän pohjimmiltaan koostuvan yksilöllisistä toimivista ihmisistä. (Tavallisesti annettu talouden määritelmä on niukkojen resurssien allokointi käytettäväksi yhteisön rajoittamattomien tarpeiden tyydyttämiseksi. Huomioi tämän määritelmän kollektivistinen näkemys vastakkaisena tässä esitettyyn menetelmään.)
- Hayek, F. A. Individualism and Economic Order, (Chicago: University of Chicago Press, 1948) s. 39 – 91.
- Hoppe, Hans-Hermann Praxeology and Economic Science, (Auburn, Alabama: The Ludwig von Mises Institute, 1988) s. 8 – 24.
- Kirzner, Israel M. “On the Method of Austrian Economics” in The Foundations of Austrian Economics edited by Edwin G. Dolan, (Kansas City: Sheed Andrews and McNeel, 1976) s. 40 – 51.
- Littlechild, Stephen C. The Fallacy of the Mixed Economy, (San Francisco: The Cato Institute, 1979) s. 14 – 20.
- Rothbard, Murray N. Individualism and the Philosophy of the Social Sciences, (San Francisco, California: The Cato Institute, 1978) s. 19 – 61.
- Rothbard, Murray N. Man, Economy, and State, (Los Angeles: Nash Publishers, 1970) s. 1 – 60, s. 840.