25. Musta tiistai

Osakemarkkinat romahtivat lokakuun 29. päivänä vuonna 1929, ja tätä pidetään myös yleisesti suuren laman alkupäivänä. Tavanomaiset selitykset romahdukselle sisältävät teoriat liikainvestoinneista, tasapainottomuudesta tulojen jaossa ja näin ollen vajaudesta kulutuksessa, tai pelkästään vapaiden markkinoiden hajoamisesta.

Liikainvestointiteoria ei ole yksin perusteellinen ollakseen merkityksellinen – täytyy kysyä: Mikä sai aikaan liikainvestoinnit? Tulojen ja kulutusvajauksen epätasapaino ei ole pelkästään epärelevanttia, vaan myös tosiasioihin perustamatonta – kulutus nousi vuoden 1925 73 prosentista 75 prosenttiin bruttokansantuotteesta vuonna 1929. Lainaten Rothbardia hänen kirjastaan America’s Great Depression:

Jos vähäinen kulutus olisi oikea selitys mille tahansa kriisille, täytyisi kulutustavarateollisuuden olla lamassa, varastojen paisua ylituotannosta ja vähintäänkin tuotantohyödykkeitä valmistavien teollisuudenalojen kokea suhteellista vaurautta. Silti yleisesti tunnustetaan tuotantohyödykealojen, ei kulutushyödyketeollisuuden, kärsivän eniten taantumassa. Vähäinen kulutus ei voi selittää tätä ilmiötä…Jokainen kriisi on merkitty virheinvestoinneilla ja alhaisella säästämisellä, ei vähäisellä kulutuksella. (s. 58.)

Vapaiden markkinoiden epäonnistuminen on teoreettisesti ja historiallisesti väärin. Yhdysvallat ei ollut vapaa markkinatalous; interventiot talouteen tapahtuivat kaikkein merkittävimmin keskitetyn pankkijärjestelmän muodossa. Tämän lisäksi tukiaiset, tulovero, sääntely, tariffit ja rahan luominen tyhjästä valtiollisesti perustetun keskitetyn pankkijärjestelmän toimesta, olivat kaikki poikkeuksia aidosta vapaasta markkinataloudesta.

Osakemarkkinoiden romahduksen aikaansaamat tapahtumat liittyvät harkintaan Smoot-Hawley-tariffista (joka tuli lainvoimaiseksi kesäkuussa 1930), jonka harkinnan interventionistinen Yhdysvaltain kongressi aloitti maaliskuussa 1929. (Toukokuun viidentenä 1028 taloustieteilijää allekirjoitti vetoomuksen pyytäen Hooveria jättämään tariffi hyväksymättä.) Seuraamalla päivittäistä uutisointia tariffista – kuten Jude Wanniski on tehnyt – selviää, että osakemarkkinat tippuvat joka kerta, kun ilmenee tariffin tulevan voimaan, ja nousevan joka kerta, kun se vaikuttaa häviävän. Tariffin läpimeno tuli ilmeiseksi juuri maanantaina, lokakuun 28. päivänä ja tuhosi osakkeiden arvosta valtavan osan, mikä paljastui seuraavana päivänä pörssin avauduttua.

Saatat ihmetellä, miten kesäkuinen laki pystyy saamaan aikaan tapahtuman edellisenä lokakuuna. Eräs tuotteen (mukaan lukien osakkeen) kysyntään vaikuttavista seikoista on odotukset. Odotukset raskaan tariffin asettamisesta tuonnille vähensivät pörssiosakkeiden   kysyntää. Syy, miksi   tuontitariffi pystyi vähen­tämään amerikkalaisen yrityksen osakkeen arvoa, on että sijoittajat pystyivät tuolloin ymmärtämään viennin vähentymisen Amerikan tuontitariffin todennäköisenä vaikutuksena. Lainaten taloustieteilijöiden vetoomusta:

Muut maat eivät pysty loputtomasti ostamaan meiltä, ellei niiden sallita myydä meille, ja mitä enemmän rajoitamme heidän tuotteidensa tuontia korkeampien tariffien muodossa, sitä enemmän vähenevät mahdollisuutemme viedä heille . . .

Kaupankäynti on kaksisuuntainen väylä ja este tukkii liikenteen molempiin suuntiin. Lisäksi muiden maiden vastatoimina lisäämät tariffit tuhoaisivat lisää Amerikan vientiä vähentäen samaisten amerikkalaisten yritysten voittoja. Korkeat tuontitariffit lisäävät myös amerikkalaisten yritysten kustannuksia näiden ostaessa ulkomaisia tuotteita osana omia valmistusprosessejaan; tämä jälleen vähentäen yrityksen omaisuusarvoa.


< edellinen sivu | seuraava sivu >
Kirjan sisällysluettelo