Yrittäjyys voidaan määrittää toiminnassa markkinoilla havaittuihin mahdollisuuksiin, joita motivoi pyrkimys voittoihin. Tämä toiminta pitää sisällään valppauden voittojen mahdollisuuksiin, rahoituksen järjestelyn, resurssien hallinnan ja huolehtimisen projektin loppuunsaattamisesta. Yrittäjät voidaan nähdä talouden sankareina heidän kantaessaan riskit kuluttajille tarjotuista uusista tuotteista ja palveluista. Ludwig von Misesin sanoin:
He johtavat aineellista kehitystä. He oivaltavat ensimmäisenä eroavaisuuden sen välillä mitä on tehty ja mitä voitaisiin tehdä. He arvioivat mitä kuluttaja haluaisi saada ja pyrkivät tarjoamaan näitä asioita. (Human Action, s. 336)
Yrittäjyys on taitolaji, yhtä paljon kuin maalauksen tai veistoksen luominen. Molemmissa – liiketoiminnan pyörittämisessä ja taiteen tekemisessä – ilmenevät samat elementit: hankkeen kehittely, resurssien hankkiminen ja niiden yhdistely joksikin uudeksi ja erilaiseksi ja näiden arvokkaiden resurssien altistaminen riskille jonkin sellaisen tuottamisessa, joka lopulta saattaa paljastua vähemmän arvoiseksi.
Talouden oppikirjoissa on markkinoista ja kilpailusta keskusteltaessa hyvin yleistä ylenkatsoa yrittäjää. Kirjojen käsittelytapa olettaa, että valppaus voittojen mahdollisuuksiin, rahoituksen järjestäminen, resurssien hallinnointi ja huolehtiminen projektin loppuunsaattamisesta ovat kaikki markkinataloudessa automaattista. Ne eivät ole. Oikeaa lihaa ja verta olevien ihmisten täytyy toimia (eikä vain kerran vaan jatkuvasti) ja olla motivoituneita kantamaan nämä riskit, jotta kaupankäynti voi jatkua.
Täydellisen kilpailun teoria poistaa täysin kaikki roolit tällaiselta henkilöltä. Eräs syy yrittäjän roolin väheksyntään on positivistinen metodologia. Tämä lähestymistapa supistaa talouden ilmiöt matematiikaksi ja kaavioiksi. Koska yrittäjyydelle välttämättömät luonteenpiirteet, valppaus, energia ja innostus, eivät helposti mukaudu matematiikaksi ja kaavioiksi, monet taloustieteilijät jättävät ne huomiotta. Siten syntyy menetelmä, joka syrjäyttää reaalimaailman tapahtumia. Kumpaa meidän tulisi tehdä: heittää pois todellisuuden osaset (kuten yllä mainitut luonteenpiirteet), jotka eivät sovellut menetelmään vai löytää menetelmä, joka huomioi ja käsittelee tällaisia merkittäviä todellisuuden osa-alueita?
- Dolan, Edwin G. and David E. Lindsay Economics, 6th edition, (Hinsdale, Illinois: Dryden Press, 1991) s. 788 – 811
- Folsom, Burt Entrepreneurs vs. the State, (Reston, Virginia: Young America’s Foundation, 1987)
- Gilder, George The Spirit of Enterprise, (New York: Simon & Schuster, 1984) s. 15 – 19
- Kirzner, Israel Competition and Entrepreneurship, (Chicago: University of Chicago Press, 1973)
- Mises, Ludwig von Human Action, (Chicago: Henry Regnery Company, 1966) s. 335 – 338
- Rothbard, Murray N. Man, Economy, and State, (Los Angeles: Nash Publishing, 1970) s. 528 – 550