Hyödyllisten tavaroiden ja palveluiden suora vaihdanta vaivoin riittäisi pitämään talouden primitiivisen tason yläpuolella. Suora vaihdanta – tai vaihtokauppa – on hädin tuskin parempaa kuin täysi omavaraisuus. Miksi näin on? Ensinnäkin, on selvää, että vain vähäinen tuotanto olisi mahdollista. Jos Jones palkkaa työntekijöitä rakentamaan talon, millä hän maksaa heille? Talon osilla vai rakennusmateriaaleilla, joita he eivät pystyisi käyttämään? Kaksi perusongelmaa ovat ”jakamattomuus” ja ”tarpeiden samanaikaisuuden puuttuminen”. Jos Smithillä on kyntöaura, jonka hän haluaisi vaihtaa useisiin eri tuotteisiin – sanotaanko muniin, leipään, ja vaatteisiin –kuinka hän voi sen tehdä? Kuinka hän voi hajottaa auran osiin ja antaa palan maanviljelijälle ja loput räätälille? Jopa silloin, kun tavarat ovat jaettavissa, kahden vaihtokauppiaan on usein mahdotonta löytää toisensa samaan aikaan. Jos A:lla on myytävänä munia ja B:llä pari kenkiä, kuinka he kohtaavat, jos A kaipaa pukua? Ja kuvittele taloustieteiden opettajan ahdinkoa, jonka täytyy löytää munantuottaja, joka haluaa ostaa muutaman tunnin talousluennot kananmunien vastineeksi! Selvästikin kaikenlainen sivistynyt talous on suorassa vaihdannassa mahdotonta.