Hintakontrollit ovat poliittinen ratkaisu hintainflaation pysäyttämiseksi. [Luvussa 21 selitetään syy inflaatiolle.] Hinnat muodostuvat tarjonnasta (halukkuus ja kyky myydä) ja kysynnästä (halukkuus ja kyky ostaa). Markkinoiden hinta, jolla kysyntä ja tarjonta kohtaavat, ei muutu hintasääntelyllä (juridinen rajoite hinnalle). Säädelty hinta on ainoastaan todellisten olosuhteiden vääristelyä ja verrattavissa lämpömittarin peukalointiin niin, ettei se näytä koskaan yli 22 asteen lämpöä, vaikka todellinen lämpötila sen ylittäisikin. Kysynnän ja tarjonnan lakia ei ole mahdollista kumota.
Ihmiset vaativat hintasäännöstelyä tehdäkseen tavarat edullisemmin saataville kuin mitä ne muutoin olisivat. Hintakontrollit eivät tee tuotteista edullisempia, ja ne saavat todellisuudessa aikaan puutteen näistä tuotteista, kun kysynnän määrä ylittää tarjonnan. Hintakontrollit eivät aiheuta ainoastaan vajetta, vaan tekevät tuotteista itse asiassa kalliimpia!
Kuinka tämä voi pitää paikkansa? Hintasääntelyn aiheuttama pula saa kuluttajat maksamaan tuotteesta muilla tavoin kuin rahallisena maksuna myyjälle. Otetaan esimerkki kokemuksesta Yhdysvalloissa: bensiinin hintaa rajoitettiin lailla elokuun 1971 ja helmikuun 1981 välillä. Aikana, jolloin bensiiniä ei voinut myydä laillisesti yli 40 sentillä gallonaa kohden, sen arvioitu vapaiden markkinoiden – kysynnän ja tarjonnan – hinta oli 80 senttiä gallonalta. Kun käytetään esimerkkinä kymmenen gallonan tankkia, kuluttaja näytti säästävän neljä dollaria jokaiselta täydeltä tankilta (10 gallonaa x 80 senttiä 40 sentin sijaan). Vaikka kuluttajat eivät maksa yhtä paljon bensiinistä suoraan myyjälle, todellisuudessa he maksavat bensiinistään kalliisti muilla tavoin.
Todennäköisesti suurin kustannus ilmenee kuluttajan ajassa. Puutteesta seuraavat erityisen pitkät odotusajat itse ostotapahtumalle. Aika on rahaa ja kuluttajan ajalla on arvo. Kun käytetään minimaalista arviota kuluttajan ajan arvosta – 2 dollarilta tunnilta – kahden tunnin jonotusaika hävittää kaikki esitetyt alennukset hintasäännöstelystä. Kuluttaja ei kuitenkaan ole vielä maksanut kaikkea. Jonossa käytetty bensiini on toinen kuluttajan maksama tapa, vaikkapa kymmenen senttiä jokaista tankkausta kohden. Nyt hintakontrolli maksaa kuluttajalle kymmenen senttiä ylimääräistä jokaista täyttä tankkia kohden. Ja kuluttajalle on tulossa vielä lisää maksettavaa. Bensiinin ostamisessa on ongelmia silloin kun siitä on pulaa. Ostaminen vaatii ylimääräistä päättäväisyyttä ja suunnittelua, jotka synnyttävät ärtymystä (tämä on myös kustannus) kuluttajalle, jonka hän mieluummin olisi halunnut välttää. (Epäiletkö viimeistä argumenttia? Tarkkaile omaa käyttäytymistäsi: Soitatko lähialueiden bensa- asemille ennen tankin täyttämistä, vai vältätkö tämän hankaluuden ja jätät soittamatta tietoisena maksavasi usein kalliimman hinnan kuin olisi välttämätöntä?)
Ylimääräiset kulut jatkuvat väkivallan ja väkivallan pelon muodoissa, jotka seuraavat pitkään jonoissa vietettyjen aikojen aiheuttamasta kireydestä (näissä olosuhteissa tapahtui ammuskeluja 1970-luvun hintasääntelyn aikana). Muina kuluina saattaa esiintyä siirtoletkun hankinta lailliseen, tai jopa laittomaan, bensiinin siirtoon kulkuvälineestä toiseen. Siirtoletkun käyttö sisältää lisäksi huolimattomasti käytettynä omat vakavat terveys- ja turvallisuushaittansa!
Suurempi bensiinin kysyntä kuin tarjonta luo uuden kustannuksen kuluttajalle kun normaali ostaja-myyjä –suhde käänntetään päinvastaiseksi. Tavallisessa ostaja-myyjä -suhteessa myyjä kosiskelee ostajaa, pyrkimyksenään miellyttää kuluttajaa keinona omaan taloudelliseen menestykseensä. Hintakontrollin aiheuttamassa pulassa ostajan täytyy miellyttää myyjää päästäkseen niiden suosittujen asemaan, joita myyjä siunaa rajoitettujen tuotteidensa tarjonnalla! Myyjät karsivat valikoimastaan palveluita 1970- luvulla – esimerkiksi rengaspaineiden ja öljyjen tarkastukset ja ikkunoiden pesu saivat kaikki mennä.
Kaikki nämä lisäkustannukset kuluttajalle nostavat bensiinin hinnan paljon korkeammaksi kuin vapaiden markkinoiden hinta on. Kuluttajilla on mahdollisuus valita, maksavatko he vapaiden markkinoiden hinnan bensiinistä suoraan myyjälle dollareissa vai kalliimman säännöstellyn hinnan dollareiden ja muiden kulujen yhdistelmänä. Näiden kahden maksutavan välillä on kuitenkin eroa. Suora rahallinen maksu myyjälle kannustaa bensiinin tarjontaan. Kuluttajan maksu muilla tavoin ei sisällä vastaava vaikutusta tarjontaan.
- Block, Walter, editor Rent Control, Myths & Realities, (Vancouver, British Columbia: The Fraser Institute, 1981)
- Katz, Howard The Paper Aristocracy, (New York: Books in Focus, Inc., 1976) s. 113 – 115, 117
- Reisman, George The Government Against the Economy, (Ottawa, Illinois: Caroline House Publishers, Inc., 1979) s. 63 – 148
- Rothbard, Murray N. Man, Economy, and State, (Los Angeles: Nash Publishing, 1970) s. 528 – 550
- Schuettinger, Robert and Eamonn F. Butler Forty Centuries of Wage and Price Control: How Not to Fight Inflation, (Washington, D.C.: The Heritage Foundation, 1979)
- Skousen, Mark Playing the Price Controls Game, (New Rochelle, New York: Arlington House Publishers, 1977) s. 67 0 86, 109 – 126