Kuinka raha sai alkunsa? Selvästikään Robinson Crusoella ei ollut tarvetta rahalle. Hän ei olisi voinut syödä kultakolikoita. Eikä Crusoen ja Perjantain tarvinnut välittää rahasta vaikkapa vaihtaessaan kalaa puutavaraan. Mutta kun yhteisö kasvaa muutamaa perhettä laajemmaksi, perusteet rahan ilmaantumiselle ovat jo valmiina.
Rahan tehtävän selittämiseksi joudumme menemään vielä taaksepäin ja kysymään: miksi ihmiset ylipäätänsä suorittavat vaihdantaa? Vaihdanta on taloudellisen elämämme perusta. Ilman vaihdantaa ei olisi todellista taloutta ja käytännössä ei myöskään yhteiskuntaa. Vapaaehtoista vaihdantaa tapahtuu, koska molemmat osapuolet odottavat hyötyvänsä siitä. Vaihdanta on sopimus A:n ja B:n välillä toisen osapuolen tavaroiden tai palvelujen siirtämiseksi toiselle tämän tavaroita tai palveluita vastaan. Ilmiselvästi molemmat hyötyvät, koska kumpikin arvostaa vaihdossa saamaansa enemmän kuin sitä mistä luopuu. Kun Crusoe esimerkiksi vaihtaa kalaa puutavaraan, hän arvostaa ”ostamaansa” puutavaraa enemmän kuin ”myymäänsä” kalaa, kun taas Perjantai päinvastoin arvostaa kalaa enemmän kuin puutavaraa. Aristoteleesta Marxiin on virheellisesti luultu, että vaihdanta kuvastaa jonkinasteista samanarvoisuutta – että, jos tynnyrillinen kalaa vaihdetaan kymmeneen tukkiin, on näiden välillä olemassa jonkinasteinen perimmäinen samanarvoisuus. Itse asiassa vaihdanta tapahtui ainoastaan, koska kumpikin osapuoli arvosti molempia tuotteita eri järjestyksessä.
Miksi vaihdanta on ihmiskunnalle niin yleistä? Pohjimmiltaan luonnon moninaisuuden vuoksi: ihmisten erilaisuuden ja luonnonvarojen sijaintierojen vuoksi. Jokaisella ihmisellä on joukko erilaisia yksilöllisiä kykyjä ja taipumuksia, ja jokaisella maapalalla on ainutlaatuiset ominaisuutensa, ominaiset rikkautensa. Tästä ulkoisesta luonnollisesta moninaisuudesta syntyy vaihdanta; viljaa Kansasista rautaan Minnesotasta; yhden terveyspalvelut toisen viulunsoittoon. Erikoistuminen antaa jokaisen kehittää parhaita kykyjänsä ja sallii jokaisen maantieteellisen alueen kehittää omia erityisiä voimavarojaan. Jos kukaan ei voisi harjoittaa vaihtokauppaa, jos jokainen olisi pakotettu täydelliseen omavaraisuuteen, olisi ilmiselvää, että suurin osa meistä kuolisi nälkään ja loput pysyisivät hädin tuskin hengissä. Vaihdanta ei ole pelkästään taloutemme vaan myös itse sivilisaation elinehto.