Kappale 38: Demokratiajengi

Joonathanilla ei ollut aikaa sanoa hei. Joku huusi: ”Se on ne. Demokratiajengi! Suojautukaa!”

”Juokse, juokse” huusi lapsi, joka pinkaisi Jonathanin ohi.

Alisan kasvot kadottivat nopeasti värinsä. ”Meidän täytyy päästä pois täältä – pian!”

Ensimmäisenä hävisivät poliisit. Väkijoukko hajaantui kaikkiin suuntiin – moni tiputti selkätukensa juostakseen nopeammin. Kolme kokonaista perhettä syöksyivät lapsiaan raahaten KORTTELI B:n portaita ylös, toisten heitellessä omaisuuttaan alas ikkunoista ystävilleen. Kaikki keräsivät mitä kykenivät ja ryntäsivät kaduilta.

Hetkiä myöhemmin katu oli lähes tyhjä. Ainoastaan hitaimpia kädet nyyttejä tai lapsia täynnä näkyi yhä suuntaavan pois päin uhkaavasta vaarasta. Rakennelma kadun toisessa päässä syttyi palamaan. Jähmettyneenä pelosta Jonathan tarttui Alisan käteen tivaten, ”Mitä tapahtuu? Miksi kaikki ovat peloissaan?”

Tempoillen villisti hänen otteestaan Alisa veti Jonathanin jaloilleen ja huusi, ”Se on demokratiajengi! Meidän täytyy päästä pian pois täältä!”

”Miksi?”

”Nyt ei ole aikaa kysymyksille, mennään” hän huusi. Mutta Jonathan kieltäytyi liikahtamasta. Kuollakseen säikähtäneenä pelosta hän huusi, ”Mennään tai he saavat meidät!”

”Ketkä?”

”Demokratiajengi! He piirittävät jokaisen löytämänsä ja sitten he äänestävät, mitä he tekevät hänelle. He ottavat heidän rahansa, lukitsevat heidät häkkiin tai pakottavat heidät liittymään jengiin. Kukaan ei pysty pysäyttämään heitä!”

Jonathan päässä pyöri. Missä ovat nyt ne kaikkialla läsnä olevat poliisit? ”Eikö laki pysty suojelemaan meitä jengiltä?”

”Kuuntele”, sanoi Alisa yhä pyristellen paetakseen Jonathanin otteesta, ”pakene nyt ja puhu myöhemmin”.

”Meillä on aikaa. Kerro minulle, pikaisesti.”

Tyttö katsoi olkapäänsä yli, nielaisi vaikeasti ja puhui kuumeisesti. ”Kun jengi aluksi hyökkäsi ihmisten kimppuun, poliisi veti heidät rikoksistaan oikeuteen. Jengi perusteli, että he noudattivat enemmistösääntöä, aivan kuten laki. Äänet päättävät kaiken – oikeutuksen, moraalin, kaiken!”

”Tuomittiinko heidät?” kysyi Jonathan. Nyt kadut olivat täysin tyhjät.

”Juoksisinko nyt, jos heidät olisi? Ei, tuomarit päättivät kolme kahta vastaan jengin puolesta. He kutsuivat sitä ’enemmistöjen jumalalliseksi oikeudeksi’. Siitä lähtien jengi on ollut vapaa käymään jokaisen päälle, kun heillä on ylivoima.”

Lopulta saaren järjettömät säännöt ja tavat iskeytyivät Jonathaniin. ”Kuinka ihmiset voivat elää tällaisessa paikassa? Täytyy olla keino suojella itseään!”

”Ilman aseita on mahdollista ainoastaan paeta tai liittyä suuremman jäsenmäärän jengiin.”

Jonathan höllensi otettaan ja he molemmat juoksivat. He menivät kujia pitkin, porttien läpi, kulmien ympäri ja aukioiden poikki. Alisa tunsi kaupungin kuin omat taskunsa.

Kaksi jatkoivat juoksemista kunnes väsähtivät. Lopulta kaukana kaduista ja taloista he kiipesivät jyrkälle jyrkänteelle toivoen saavuttaneensa turvan korkealta kaupungin yläpuolelta. Viimeiset auringonsäteet katosivat länteen ja Jonathan näki tulipalojen syttyvän alapuolisessa kaupungissa. Satunnaiset kaukaiset huudot ja kiljaisut kantautuivat ylös heidän korkeudelleen.

”En voi mennä pidemmälle”, huokasi Alisa pitkät ruskeat hiukset sotkeutuneena sekaisin hänen olkapäillään. Hän nojasi puuta vasten, huohottaen henkeään vetäen. Jonathan istuutui alas uupuneena ja nojasi kiveä vasten. Päättömässä juoksussaan Alisa oli repinyt mekkonsa ja kadottanut kenkänsä. ”Mitähän perheelleni on tapahtunut”, hän murehti.

Jonathan oli myös huolissaan. Hän mietti vanhaa pariskuntaa, joka oli pitänyt hänestä niin hyvä huolta edellisenä yönä – ja heidän pientä pojanpoikaa, Davya. Jokainen yksilö vaikutti avuttomalta tässä oudossa maailmassa. ”Alisa, vahinko, ettei teillä ole hyvää neuvostoa pitämässä rauhaa yllä.”

Alisa tuijotti Jonathania ja istui hänen viereensä. ”Olet sekoittanut asiat”, hän sanoi. Yhä yrittäen tasata hengitystään hän osoitti mellakoiden suuntaan. ”Niin kauan kuin kukaan pystyy muistamaan ihmiset ovat oppineet ottamaan toisiltaan voimakeinoin. Kenen luulet opettaneen heidät siihen?”

Jonathan kurtisti kulmiaan ja vastasi. ”Tarkoitat, että joku opetti heidät käyttämään voimaa toisiaan vastaan.”

”Useimmat meistä oppivat sen jokapäiväisistä esimerkeistä.”

”Miksei hallitsijoiden neuvosto pysäyttänyt heitä?” sanoi Jonathan.

”Neuvosto on voimankäyttö”, sanoi Alisa empaattisesti, ”ja useimmiten sitä käytetään ihmisiä vastaan heidän suojelemisensa sijaan.” Hän näki Jonathan ilmeettömän katseen. Ilmiselvästi hänellä ei ollut pienintäkään käsitystä siitä, mistä tyttö puhui. Hän tökkäsi etusormensa Jonathanin olkapäähän ja sanoi, ”Kuules, kun haluat jotain toiselta ihmiseltä, kuinka saat sen?”

Tuntien yhä ruhjeensa ryöstöstä Jonathan vastasi, ”Tarkoitat ilman asetta?”

”Kyllä.”

”No, voisin yrittää vakuutta heidät”, vastasi Jonathan.

”Yep, tai?”

”Tai – tai, voisin maksaa heille?”

”Kyllä, se on tavallaan vakuuttamista. Kuinka muuten?”

”Hmm. Mennä hallitsijoiden neuvostoon lakia varten?”

”Tarkalleen”, sanoi Alisa. ”Valtion avulla ei ole tarvetta vakuuttaa ihmisiä. Jos saat hallitsijoiden neuvoston puolellesi joko äänillä tai lahjomalla, silloin voit pakottaa muut tekemään mitä haluat. Kun joku toinen tarjoaa neuvostolle enemmän, silloin hän voi pakottaa sinut tekemään mitä hän haluaa. Ja hallitsijat ovat aina voittajia.”

”Mutta luulin valtion rohkaisevan yhteistyöhön”, sanoi Jonathan.

”Tuskin! Kuka tarvitsee yhteistyötä, kun voi käyttää voimakeinoja?” vastasi Alisa. ” Voimankäytöllä jokainen voi voittaa haluamansa – ja muut joutuvat sopeutumaan. Se on laillista, mutta häviäjät jäävät epäileviksi, katkeriksi ja vihamielisiksi.”

Alisa ohjasi Jonathanin katseen alla oleviin tulipaloihin. ”Katso tuolla olevaa mellakkaa”, hän sanoi. ”Tämä jatkuva kamppailu vallasta tuhoaa yhteiskunnan. Kaikkialla saarella ryhmät, jotka häviävät liian monta ääntä, räjähtävät lopulta turhaumasta.”

Alisa istui pitkään vaiti. Kyynel alkoi valua hänen poskeaan pitkin. ”Isällä ja minulla on sovittuna erityinen paikka, jossa tapaamme, kun tätä tapahtuu. Mutta odotan kunnes tulipalot ehtyvät.”

Jonathan istui pitkään hiljaa tyrmistyneenä näistä kahdesta myrskyn jälkeisestä pitkästä päivästä. Lopulta, kun hän katsoi taas Alisaa, hän oli jo vajonnut syvään uneen. Jonathan oli hänestä hyvin vaikuttunut – kaikesta hänessä. Tehdessään olonsa mukavaksi hän ajatteli, ”Hän ei ole mikään tavallinen Phoebe Simon.”


 

  Ihmisten valtionhallinto, ihmisten toimesta, ihmisiä varten päätyy yleensä ihmisten hallitsemiseksi, valtion toimesta, valtiota varten.

Richard Needham 1977

 

 
Valtio ei ole viisaus; se ei ole kauno¬puheisuus; se on voima. Tulen lailla se on vaarallinen palvelija ja pelottava isäntä.

George Washington

 

 

  Mikä on lippuäänestys? Se ei ole enempää eikä vähempää kuin bajonetin ja luodin edustaja paperilla. Se on työtä säästävä väline varmentamaan kummalla puolella voimankäyttö on.

Benjamin Tucker

 

 

  Demokratia ei ole muuta kuin kansanjoukon valta, jossa viisikymmentäyksi prosenttia ihmisistä voivat ottaa pois toisen neljänkymmenen-
yhdeksän prosentin oikeudet.


Thomas Jefferson

 

 
Pienin vähemmistö maapallolla on yksilö. Ne jotka kieltävät yksilön oikeudet eivät voi väittää puolustavansa vähemmistöjä

Ayn Rand,
1962

 

 

  Aina kun löydät itsesi enemmistön puolelta, on aika pysähtyä ja harkita.

Mark Twain

 

 

Demokratia:
Kaksi sutta ja yksi lammas äänestämässä mitä syötäisiin aamiaiseksi.


H. L. Mencken

Ajatuksia keskustelulle

  • Onko yhdelle henkilölle OK ottaa toiselta henkilöltä voimakeinoin?
  • Onko parempi käyttää vakuuttamista vai voimaa yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisemiseksi?
  • Onko OK, että enemmistöt ottavat vähemmistöiltä omaisuutta tai elämiä tai vapautta voimankäytöllä?
  • Mitä enemmistöt voivat tehdä mitä ei sallita yksilöille?
  • Kuinka politiikka voi johtaa mellakoihin?
  • Esimerkkejä?
  • Mitä eettisiä näkökohtia sisältyy?

Kommentit

Vapaus ja demokratia eivät ole sama asia. Demokratia on tullut tarkoittamaan johtajien hallintoa, jota kansalaisten enemmistö suosii. Toisin sanoen enemmistöjohtaja hallitsee kaikkia, jopa niitä jotka eivät äänestäneet häntä. Valtiossa, jossa ihmiset ovat pettyneitä vaalijärjestelmäänsä, jota hallitsee vaikutusvaltainen eliitti, äänestysaktiivisuus voi pudota merkittävästi ja vain erittäin pieni määrä ihmisiä voi valita hallitsijat kaikille.

Jopa diktatuurilliset maat väittävät yleensä olevansa ”demokraattisia”, jos he käyvät läpi valevaalit, joissa oppositiota ei sallita. Valtion sanotaan olevan demokraattinen, jos sillä on vaalit. Vaalit eivät kuitenkaan anna vapautta ihmisille. Yksilönvapautta ilmenee, kun ihmisillä on vapaus tehdä omat valintansa, jopa silloin kun 99 prosenttia vastustaa. Äänestäjän annettua äänensä valta siirtyy hallitsijoille, jotka olettavat olevansa ”ylivertaisia” ihmisiä.

Päästyään valtaa valitun ”jengin” poistaminen virasta on äärimmäisen vaikeaa heidän muodostaessaan heitä suosivia sääntöjä seuraavia vaaleja varten.

Demokratia tekee hallitsijoiden toimista laillisia; se ei tee teoista oikeudenmukaisia. Ryhmällä ei ole oikeutta aloittaa voimankäyttöä ketään vastaan, joihin heillä on enemmistö.

Vilkaisu tiettyihin yhteiskunnan osatekijöihin saattaa antaa hyvän viitteen valtion vapauden asteesta:

Hallitsijat: Kuinka monta henkivartijaa ympäröi heitä? Kuinka he käsittelevät ihmisiä, jotka eivät äänestäneet heitä? Myöntävätkö he palveluksia heitä tukeneille? Kuinka paljon korruptioita sallitaan? Mitä etuoikeuksia heillä on, joita tavallisilla kansalaisilla ei ole? Onko olemassa siirtymää keskitettyyn hallintoon, joka on eristyksissä ihmisistä? Kuinka monta ihmistä on vankiloissa? Kuinka täynnä ovat vankilat? Kuinka monta valtionhallinnon ohjelmaa säilyisi, jos kansan annettaisiin suoraan äänestää rahoista niiden maksamiseksi?

Henkilökohtainen vapaus: Kuinka paljon vapautta on lasten koulutuksen päättämisessä? Sallitaanko ihmisten mennä naimisiin ilman lupaa? Saavatko he ansaita elantonsa niin kuin haluavat? Sallitaanko heidän käyvän kauppaa (tuovan, vievän ja kotimaista) ilman valtion väliintuloa?

Kulttuurillinen vapaus: Kuinka vapaata media on kritisoimaan valtionhallintoa? Onko olemassa vapautta lähetyksille ilman valtion lupaa tai väliintuloa?

Ihmisten asenteet: Ottavatko kansalaiset vastuun omasta elämästään, terveydenhuollostaan ja eläkkeelle jäämisestään? Uskovat ihmiset kilpailun olevan parempi kuin valtion monopoli ja keskitetty suunnittelu? Ovatko ihmiset tyytyväisiä muiden taloudellisesta menestyksestä?

Henkilökohtainen vapaus ja vastuu ovat olennaisia kukoistavalla sivilisaatiolle.

Mitä on demokratiaa edempänä?

Taustaa

Keskiajalla ihmisille kerrottiin, että Jumala vihki yhden henkilön, kuninkaan, hallitsemaan ”Kuninkaiden jumalallisella oikeudella”. John Locke kyseenalaisti tämän sanomalla, että kaikilla ihmisillä on samat oikeudet – ”luonnolliset oikeudet”. Vuosien saatossa hallitsijat (valtapuolueet) kuitenkin jatkavat yksilöiden oikeuksien haastamista toimiessaan enemmistöäänestyksen turvin. Tätä voitaisiin kutsua ”enemmistöjen jumalalliseksi oikeudeksi”.

Viitteitä

Ayn Randin romaani Atlas Shrugged osoittaa mitä tapahtuu, kun enemmistövalta pakottaa tahtonsa vähemmistöön Twentieth Century Motor yrityksessä.

Alan Burrisin A Liberty Primer on pakattu täyteen tietoa ”ihmisten vapauttamisesta”.

Henry David Thoreaun On the Duty of Civil Obedience mainitsee erinomaisen esimerkin yksilön oikeuksista enemmistöä vastaan.

Fraser instituutin Index of Economic Freedom on tulos vuosittaisesta syvällisestä tutkimuksesta. Selvitä kuinka paljon taloudellista vapautta löytää omasta maastasi: http://www.freetheworld.com/release.html.

Demokratiaa pidemmälle menemisestä, katso Christian Michelin ajatuksia herättävä artikkeli Why I Am Not A Democrat (I Prefer Freedom): http://www.bastiat.net/en/Bastiat2001/christian.michel.html.

Suunnitelmasta täysin rajoituksista vapaalle alueelle (Limón) Costa Rica katso
http://web.archive.org/web/20080507040352/
http://www.limonreal.com/.