Sisäpiirikauppa – voittojen tekeminen finanssimarkkinoilla tiedon avulla, jota ei ole julkisesti saatavilla – on ollut viime aikoina yleisesti pilkattua toimintaa. Mutta mikä on tämän väitetyn rikoksen luonne? Taloudellisen hyödyn ansaitseminen ylivoimaisilla tiedoilla on juuri sitä, mistä osakemarkkinoissa on kyse.
Itse asiassa tästä on kyse kaikessa liiketoiminnassa. Eikö Nokia menesty puhelimissa, koska tietää muita paremmin kuinka operoida liiketoimintaa? Eikö Coca-Cola menesty virvoitusjuomatoiminnallaan, koska tuntee läpikotoisin tuotannon, jakelun markkinoinnin ja kuluttajien kysynnän paremmin kuin muut tuottajat? Luonnollisesti Nokia ja Coca-Cola eivät paljasta kilpailijoilleen sisäpiirin tietoja liiketoiminnastaan.
Mutta mitkä ovat sisäpiirikaupan vaikutukset osakemarkkinoihin sen yleismaailmallisen luonteen lisäksi? Sanotaan sijoittaja A:lla olevan tiedossa Ajaxin aikomus ostaa Acme. Tämän vuoksi hän ostaa sijoittaja B:n osakkeen nykyisellä 20 dollarin hinnalla. Yrityskauppa toteutuu, ja osakkeen hinta nousee 40 dollariin. Sijoittaja B olisi myynyt osakkeensa joka tapauksessa, oli sijoittaja A tietoinen ostoaikeesta tai ei. Mutta jostain syystä sisäpiirikaupan vihaajan logiikassa tietämätön mutta onnekas sijoittaja C, joka olisi tehnyt kaupan sijoittaja B:ltä, jos sijoittaja A:lla ei olisi ollut ylivoimasta tietoa toimintansa perustaksi, olisi laillisesti ollut se henkilö, jonka olisi kuulunut tehdä nopeat 20 dollarin voitot.
Mutta meidän pitää kysyä: Miksi C:n tietämättömyys olisi laillinen tapa ansaita voittoja, mutta A:n tietämys laiton? Pohjimmiltaan kyse on asioista perillä olevan henkilön halveksunnasta tämän tietämyksen takia ja tietämättömän kohottamisesta tämän tietämättömyyden vuoksi – tuskin kovin toivottu piirre yhteiskunnalliselle hyvinvoinnille.
Kaiken lisäksi sisäpiiritiedon perusteella tehdyt osakekaupat sinänsä auttavat korkeampien osakekurssiem muodossa paljastamaan maailmalle, että nämä osakkeet ovat nykyisellään aliarvostettuja. Näin ollen taloudellinen tieto leviää markkinoille nopeammin sisäpiirikauppojen avulla kuin niiden ollessa kiellettyjä. Ja kaikki tuntemani talousteoriat kertovat, että uuden lisätiedon saanti pikaisesti on parempi kuin vähemmän tietoa myöhemmin.
Sijoitusneuvojien keskuudessa on suosittu peukalosääntö, jonka mukaan amatöörisijoittajan ei tulisi ostaa yksittäisiä osakkeita, koska yksittäisiin osakkeisiin sijoittaminen on täysipäivänen ammatti. Yhtä lailla tulisi ymmärtää osakesijoituksia tehdessä, että on välttämättä olemassa muita ihmisiä, joilla on enemmän tietoa osakkeiden tulevista arvostuksista.
Sisäpiirikauppa on uhriton rikos, ja sen kieltäminen pitäisi nähdä ainoastaan hyvinvointitulosiirtona asianajajille. Tämä tulee vielä selvemmäksi, kun oivalletaan ettei ”sisäpiirikaupantekoa” ole edes määritelty laissa. Se on itse asiassa ilmaistu niin epämääräisesti, että sitä voidaan käytännössä käyttää ketä tahansa sijoittaa vastaan.
Ainoa sisäpiirikaupan muoto, jota voidaan pitää laillisesti vääränä, on sellainen jossa joku käyttää ”sisäpiirin” tietoa rikkomalla sopimusta tai luottamusta ilmiselvällä tavalla. Näissä tapauksissa yksityisoikeuden lainsäädännön tulisi soveltua, vahingonkorvauksineen vääryyttä kärsineille, rikosoikeudellisen lainsäädännön sijasta, jossa korvaukset määrätään maksettavaksi valtiolle.
Saatat ajatella: ”Ok, sisäpiirikaupoissa ei tosiaankaan näytä olevan mitään kovin pahaa, ja nykyiset oikeustapaukset eivät ole sen parempia kuin noitavainot, mutta miksi kutsua heitä sankareiksi?” Kuten Walter Block ilmaisee kirjassaan Defending the Undefendable käsitellessään väärinymmärrettyjä yleensä:
. . . muiden annetaan yleisesti harjoittaa liiketoimintaansa häiriöttä, ja tosiasiallisesti ansaita kunnioitusta ja arvostusta, mutta ei näiden syntipukkien kohdalla; heidän taloudellinen toimintansa ei jää pelkästään ilman tunnustusta, vaan tämän lisäksi he kohtaavat käytännössä kaikkien yleisen sadattelun ja vihoittelun ja myös lisänä valtion erilliset rajoitukset ja kiellot. He ovat tosiaankin sankareita; yhteisön epäoikeudenmukaisen käsittelyn kohtelun luomina. (Alkusanat, s. 6–7.)
Lisäksi, heidän toimiessaan laillisella, mutta ei tunnustetulla oikeudella, he auttavat turvaamaan kaikkien vapauksia samaan aikaan, kun pelokkaammat sielut kutistuvat taistelussa. Sisäpiirikauppojen tekijöille tulisi myöntää se kunnioitus, joka heille todella kuuluu.
- Block, Walter Defending the Undefendable, (New York: Fleet Press, 1976) alkusanat. (pdf)
- Fischel, Daniel Payback: The Conspiracy to Destroy Michael Milken and his Financial Revolution, (New York: HarperCollins Publishers, Inc., 1995) s. 40 – 68, 301.
- Frantz, Douglas Levine & Co., Wall Street’s Insider Trading Scandal, (New York: Henry Holt and Company, 1987) s. 54 – 55, 219 – 221.
- Levine, Dennis B. Inside Out, An Insider’s Account of Wall Street, (New York: G. P. Putnam’s Sons, 1991) s. 124 – 125.
- Rockwell, Llewellyn H. “Michael R. Milken: Political Prisoner,” in The Economics of Liberty edited by Llewellyn H. Rockwell, (Auburn, Alabama: The Ludwig von Mises Institute, 1990) s. 70 – 72.
- Taylor, John Storming the Magic Kingdom, (New York: Alfred A. Knopf, Inc: 1987) s. 243 – 248.