Jonathan käveli useita tuntia ilman merkkiäkään muusta elämästä. Yhtäkkiä jotain liikahti pusikossa ja pieni eläin, jolla oli keltaraitainen häntä, vilahti hädin tuskin näkyvällä polulla. ”Kissa”, ajatteli Jonathan. ”Ehkä se johdattaa minut ihmisten pariin?” Hän sukelsi tiheän lehvistön läpi.

Juuri kun hiekkaranta oli kadonnut näkyvistä ja hän oli syvällä viidakossa, kuului vihlova kirkaisu. Hän pysähtyi, kohotti päätään ja pyrki paikallistamaan äänen suunnan. Hän kuuli suoraan edestä toisen kirkuvan avunpyynnön. Puskien ylös mäkeä oksien ja köynnösten läpi hän ponnisteli eteenpäin ja tupsahti leveämmälle polulle.

Jonathanin kääntyessä polulla jyrkkään mutkaan hän törmäsi rotevan miehen kylkeen. ”Pois tieltäni, tollo!” mies mylväisi ja pyyhkäisi hänet syrjään kuin hyttysen. Häkeltyneenä Jonathan katsoi ylös ja näki kahden miehen raahaavan potkivaa ja kirkuvaa nuorta naista polkua alas. Kolmikko oli jo kadonnut, kun hän sai vedettyä taas henkeä. Varmana siitä, ettei hän pystyisi vapauttamaan naista yksin, Jonathan juoksi takaisin polkua ylös apua etsimään.

Esiin tuli aukio ja hän näki ryhmän ihmisiä kerääntyneenä ison puun ympärille – hakaten sitä kepeillä. Jonathan juoksi ylös ja tarrasi kädestä miestä, joka oli selvästi työnjohtaja. ”Auttakaa!” Jonathan huohotti. ”Kaksi miestä ovat kaapanneet naisen ja hän tarvitsee apua!”

”Älä ole huolissasi”, mies sanoi yrmeästi. ”Hänet on pidätetty. Unohda hänet ja jatka matkaasi. Meillä on työt kesken.”

”Pidätetty?” sanoi Jonathan yhä läähättäen. ”Hän ei näyttänyt lainkaan rikolliselta.” Jonathan ihmetteli, että jos hän oli syyllinen, miksi hän huusi niin epätoivoisesti apua? ”Anteeksi, mutta mikä oli hänen rikoksensa?”

”Mitä?” mies tuhahti ärtyneenä. ”No jos sinun tulee tietään, niin hän vaaransi kaikkien työt täällä.”

”Hän vaaransi ihmisten työpaikat? Kuinka hän sen teki?” kysyi Jonathan.

Tuijottaen alas tietämätöntä kysyjäänsä työnjohtaja viittasi Jonathania tulemaan puun viereen, missä työntekijät kiireisinä hakkasivat puun runkoa. Hän kertoi ylpeänä: ”Olemme puutyöläisiä. Kaadamme puita hakkaamalla niitä kepeillä. Joskus sata ihmistä ympäri vuorokauden työskentelemällä voivat kaataa hyvänkokoisen puun vajaassa kuukaudessa.” Mies mutristi huuliaan ja pyyhkäisi huolellisesti mutakokkareen hienosti ommellun takkinsa hihasta.

Hän jatkoi, ”Tuo Drawbaughtin nainen tuli tänä aamuna töihin keppinsä päähän liitetyn terävän metalliesineen kanssa. Hän kaatoi puun alle tunnissa – yksinään! Kuvitella! Tällainen pöyristyttävä uhka perinteiselle työllisyydellemme täytyi pysäyttää.”

Jonathanin silmät laajenivat tyrmistyksestä, kun hän kuuli, että tätä naista oli rankaistu hänen luovuudestaan. Kotona kaikki käyttivät kirveitä ja sahoja puiden kaatamiseen. Siten hän oli itsekin saanut puut veneeseensä. ”Mutta hänen keksintönsä”, huudahti Jonathan, ”mahdollistaa kaikenkokoisten ja –vahvuisten ihmisten kaataa puita. Eikö se tee puun saannista ja käytöstä nopeampaa ja halvempaa?”

”Mitä tarkoitat?” mies sanoi vihaisesti. ”Kuinka kukaan voi kannattaa tuollaista ajatusta?” Tätä ylevää työtä ei voi tehdä kuka tahansa rääpäle, joka keksii uuden idean.”

”Mutta”, Jonathan sanoi yrittäen olla loukkaamatta, ”näillä hyvillä puutyöntekijöillä on taitavat kädet ja aivot. He voisivat käyttää puiden kaatamisesta säästetyn ajan johonkin muuhun. He voisivat tehdä pöytiä, kaappeja, veneitä tai jopa taloja!”

”Kuulepas”, mies sanoi uhkaavin katsein, ”työn tarkoituksena on täysi ja turvattu työllisyys – ei uudet tuotteet.” Hänen äänensävynsä muuttui rumaksi. ”Sinä kuulostat jonkin sortin häiriköltä. Jokainen, joka tukee tuota pirullista naista, tietää ongelmia. Mistä olet kotoisin?”

”En edes tunne Drawbaughta enkä halua mitään ongelmia. Olet varmaan oikeassa. Minun täytyykin tästä lähteä”, Jonathan vastasi huolestuneesti. Hän kääntyi ympäri ja kiiruhti samaa reittiä takaisin polkua alaspäin. Hänen ensimmäinen tapaamisensa ihmisten kanssa sai hänet erittäin hermostuneeksi.

---

Eräs kaikkein näkyvimmistä taloudellisista harhakuvitelmista on uskomus, että laitteet luovat nettovaikutukseltaan työttömyyttä. Henry Hazlitt

Kuinka siirryimme puun käytöstä hiileen, hiilen käytöstä öljyyn ja öljystä luonnonkaasuun? Kuinka ihmeessä pystyimme hoitamaan siirtymät ilman valtion energiavirastoa? Milton Friedman 1978

Onnistuminen ja epäonnistuminen ovat molemmat tarpeellisia kannustimia oppimiselle ja kasvamiselle.   Ote Jonathan Gulliblen perusperiaatteista

Ajatuksia keskustelulle Mikä on työn tarkoitus? Ovatko työtä säästävät innovaatiot hyviä vai huonoja? Miksi? Keihin ne vaikuttavat? Kuinka tällaisia innovaatioita voidaan estää? Mitkä ovat joitain esimerkkejä tällaisesta toiminnasta? Onko ihmisille haitaksi vaihtaa tekemänsä työn laatua? Millaisia eettisiä näkökohtia voimankäyttöön sisältyy? Kommentit Eräs tuottavuuden myyteistä on, että työtä säästävät laitteet, tietokoneet ja robotit aiheuttavat työttömyyttä ja köyhyyttä. Tämä teoria vaikuttaa pitävän paikkansa ainoastaan, koska menetetyt työpaikat ovat näkyvissä, mutta uusien innovaatioiden luomat uudet työpaikat eivät ole vielä nähtävissä. Ilman vapautta innovoida ja ansaita voittoja ei olisi ollut kehitystä. Kuvittele kuinka eläisimme ilman pyörän keksimistä tai kuten tässä kappaleessa, ilman kirvestä. Syy tähän sekaannukseen työtä säästävästä automaatiosta on siinä, että uudella laitteistolla tuotettaessa tuotetta X tarvitaan vähemmän työntekijöitä. Ihmiset unohtavat, että irtisanotuista työntekijöistä säästetyt palkat kuluttajat käyttävät ostaakseen halvemmilla hinnoilla enemmän tuotteita X, Y ja Z. Työntekijöillä jotka on koulutettu käyttämään näitä uusia laitteita ja uusien laitteiden valmistajilla on kaikilla suuremmat tulot, joilla he voivat ostaa enemmän tuotteita halvemmilla hinnoilla. Tietyillä sektoreilla saattaa aluksi olla tilapäistä työttömyyttä kun kuluttajat, tuottajat ja työntekijät sopeutuvat uuteen kysyntään. Lopulta kuitenkin palkataan paljon enemmän työntekijöitä suuremmalla työmahdollisuuksien kirjolla kykyjen laajempaa monimuotoisuutta käyttäen. Vaikka jotkut ihmiset järkyttyvät muutoksesta, muutos on kehityksen hinta korkeammasta elintasosta kaikille. Ainoa tapa jolla tätä kehitystä voidaan hidastaa lähes pysähdyksiin, vaikkakaan sitä ei voida koskaan pysäyttää, on ihmisten kääntyminen valtion puoleen ja vaatia lakeja uusien innovatiivisten työkalujen käytön estämiseksi. Taustaa Patentit on mielenkiintoinen keskustelunaihe. Daniel Drawbaugh, monien kiehtovien laitteiden kolikoiden lajittelijasta kelloon magneettisesti hallitulla heilurilla saakka, väitti olevansa ensimmäisen puhelimen keksijä kymmenen vuotta ennen Alexander Graham Belliä. Patenttimaksujen sanotaan kuitenkin olleen hänen niukalle toimeentulolleen liian kalliita. Bell patentoi puhelinlaitteen ja pystyi siten estämään Drawbaughia ja 600 muuta käyttämästä vastaavaa laitetta patenttirikkomusoikeudenkäynneillä. Huolimatta siitä oliko Bell ainoa ja alkuperäinen puhelimen keksijä hän oli todellinen tiedemies toisin kuin George Selden, joka esiintyy kirjan myöhemmässä kappaleessa. Viitteitä Richard B. McKenzie teoksessaan The American Job Machine sanoo, ”Työpaikkojen luominen on helppoa – tehdään maatalouden koneet laittomiksi. Jos talouden terveyttä mitataan kansalaisten työpaikkojen määrällä, silloin Kiinalla olisi maapallon vahvin talous.” Lisää artikkeleja tästä ja tähän liittyvistä aiheista löytyy Cato instituutin tutkimussivustolta: http://www.cato.org/research.