Kappale 34: Päinvastoin

Heti rakennuksesta ulos päästyään Jonathan oli kompastua Micesiin, joka odotti ulkosalla kuollut rotta jaloissaan. Silmäillen puistattavaa näkymää Jonathan totesi, ”Voin kuvitella mistä tämä on tullut Mices. Kiitos, mutta ei kiitos.” Keltainen kissa raapi revennyttä korvaansa huolettomana Jonathanin kieltäytymisestä hänen herkkupalalleen.

Kadun toisella puolella Jonathan huomasi naisen raskaassa meikissä ja tiukasti myötäilevässä kirkkaan punaisessa puvussa. Herrasmiehen ohittaessa hänet hän hymyili ja pyrki saamaan hänet keskustelemaan. Hän ei vaikuttanut kerjäävän. Ei, Jonathan ajatteli hänen yrittävän myydä jotain. Epäonnistuttuaan pyrkimyksissään miehen kanssa, hän kääntyi äkkiä löytääkseen toisen asiakkaan. Jonathan pohti josko lordi Ponzi oli julistanut myös tämän pramean naisen julkishyödykkeeksi.

Sitten hän näki toisen räikeästi pukeutuneen naisen lähestyvän häntä. Myös hänellä oli lennokasta huulipunaa ja matalasti leikattu musta pusero, joka toi esiin hänen runsaan tarjontansa. Hänen lyhyt hameensa paljasti vetreät sääret, joissa ei näkynyt merkkiäkään polvilla kävelystä. Naisen pysähtyessä ja tuijottaessaan rohkeasti Jonathania hän käytännössä lopetti hengittämisen. Nainen oli aikeissa puhua, kun poliisien maija kurvasi kulman takaa ja pysähtyi kahden naisen väliin.

Useat mustiin pukeutuneet miehet hyppäsivät ulos, nappasivat molemmat naiset ja virnistellen ja nipistellen saattoivat parkuvia ja potkivia naisia maijaan. He paiskasivat ovet kiinni, poliisi heilautti ruoskaansa ja he poistuivat. Yksi poliiseista jäi paikalle kirjoittamaan muistiinpanoja mustaan kirjaansa, jonka hän oli vetänyt esiin taskustaan.

”Anteeksi, sir” sanoi Jonathan. ”Haluaisin raportoida ryöstön.”

”Se ei ole minun osastoni”, vastasi poliisimies edes vilkaisematta ylös muistiinpanoistaan.

Jonathan oli ymmällään. Vilkaisten nimilappua miehen rintamerkin alapuolella Jonathan kysyi, ”Mikä on osastonne, ööh, poliisikonstaapeli Stuart?”

”Siveettömyydet”, sanoi mies.

”Anteeksi?”

”Siveettömyyksien osasto. Osastollamme keskitymme moraalittomaan käytökseen.”

”Varkaus on varmasti moraalitonta.” Saamatta jatkovastausta Jonathan kysyi, ”Miksi nuo naiset pidätettiin?”

Konstaapeli Stuart katsoi lopulta ylös muistiinpanoistaan ja näki Jonathanin hämmentyneen ilmeen. ”Etkö pystynyt päättelemään heidän vaatetuksestaan?” Nämä naiset syyllistyivät seksuaalisten palvelusten antamiseen miehille maksua vastaan. Heille olisi ollut paljon parempi, jos he olisivat sen sijaan suorittaneet vaihtokauppaa noista palveluksista.”

”Vaihtokauppaa? Mitä tarkoitat ’vaihtokaupalla’?” kysyi Jonathan, joka oli tällä hetkellä paljon vähemmän huolissaan omista ongelmistaan ja kasvavissa määrin utelias kyseisiä naisia kohtaan.

”Tarkoitan”, sanoi konstaapeli, painottaen jokaista yksittäistä sanaa, ”noiden naisten olisi täytynyt viihdyttää seuralaisiaan vastaanotettuaan ensin päivällisen, juomia, tanssimista ja teatterilipun käteisen sijaan. Se on parempaa yhteisön liike-elämälle ja täysin laillista.”

Tämä sekoitti Jonathania vielä enemmän. ”Siis käteistä ei saa koskaan käyttää seksuaalisissa palveluksissa?”

”On olemassa poikkeuksia, totta kai. Esimerkiksi, rahaa voidaan maksaa toiminnasta, jos se kuvataan ja esitetään kaikille ihmisille kaupungissa. Silloin se on julkista, ei yksityistä, esittämistä ja sallittua. Pidätetyksi tulemisen sijaan osallistujat saattavat jopa tulla kuuluisiksi ja ansaita omaisuuden loppuunmyydyillä yleisöillään.”

”Joten puhtaasti yksityisessä seksuaalisessa toiminnassa rahaan vaihdanta on moraalitonta?” kysyi Jonathan.

”On olemassa myös poikkeuksia yksityisiin käteismaksutapahtumiin, erityisesti kun naisilla on hienommat vaatteet kuin noilla ilotytöillä”, sanoi konstaapeli Stuart halveksivasti. ”Lyhytaikaiset sopimukset, tunniksi tai yöksi, ovat laittomia. Mutta pysyvään, elinikäiseen sopimukseen parin välillä voidaan käyttää käteistä. Itse asiassa vanhemmat kannustavat joskus lapsiaan tekemään tällaisia kauppoja. Aatelistoon pyrkiviä on usein arvostettu tällaisesta käytöksestä. Oikein toteutettuna tällaiset sopimukset tarjoavat lailliset keinot yhteiskunnallisen aseman ja turvallisuuden parantamiseen.”

Konstaapeli lopetti muistiinpanojensa tekemisen ja kurotti laukkuunsa. Hän veti esiin kivenkepissä ja joitain nauloja. ”Voitko auttaa minua hiukan?”

”Toki”, sanoi Jonathan vaivautuneesti. Hän yritti sovittaa yhteen näitä outoja moraalisääntöjä.

Konstaapeli Stuart kääntyi ja käveli läheiseen kauppaan. Hän otti muutamat jalkakäytävälle pinotut laudat ja viittasi Jonathanille. ”Tässä, pidä tätä päätä ylhäällä. Minun täytyy laudoittaa tämän kaupan ikkunat.”

”Miksi laudoitat tätä kauppaa?”

”Kauppa on suljettu”, hän sanoi mumisevalla äänellä naulojen suussa pitämisestä. ”Omistaja tuomittiin syylliseksi säädyttömien kuvien myynnistä, ja joutui ihmistarhaan.”

”Mitä ovat säädyttömät kuvat?” kysyi Jonathan naiivisti.

”No, säädytön kuva on jotain ällöttävää ja vastenmielistä toimintaa.”

”Tekikö tämä kauppias tätä ’vastenmielistä’ toimintaa?”

”Ei, hän vain myi kuvia.”

Jonathan pohti tätä tarkoin miehen viimeistellessä poikittaista ylälautaa oveen. ”Joten säädyttömän toiminnan kuvien myyminen tekee syylliseksi toiminnasta?”

Nyt oli poliisimiehen vuoro pysähtyä ja harkita. ”No, tavallaan kyllä. Ihmiset jotka myyvät sellaisia kuvia syyllistyvät toiminnan edistämiseen. Kuluttajiin voidaan vaikuttaa niin helposti, tiedäthän.”

Jonathan läimäytti kämmenensä otsalleen. ”Nyt ymmärrän! Tämän on täytynyt olla sanomalehden toimisto. Olet pidättänyt uutisvalokuvaajat sodankäynnin ja tappamisen kuvaamisesta! Mutta ovatko sanomalehtenne syyllisiä sodankäynnin ja tappamisen edistämiseen, koska ne painavat ja myyvät niitä kuvia?”

”Ei, ei. Auts!” huudahti konstaapeli, heiluttaen peukaloaan tuskissaan ja antaen laulaa sarjan väkivaltaisia kirouksia. Hän oli lyönyt hudin naulasta ja sen sijaan iskenyt vahingossa peukaloonsa. Konstaapeli Stuart vilkaisi vaivautuneesti ympärilleen varmistuakseen oliko kukaan nähnyt hänen kiroilevan. Nostettuaan uudelleen työkalunsa hän aloitti jälleen. ”Säädyttömyys on seksuaalista toimintaa – ainoastaan perverssien suorittamaa! Kelpo sakki tuomitsee sellaisen käytöksen. Toisaalta”, sanoi mies, ”sodankäynti ja tappaminen ovat asioita, joita säädylliset ihmiset ja perverssit voivat kaikki lukea ja tehdä yhdessä. Itse asiassa näissä asioissa kuvainnollisilla raporteilla voi ansaita palkintoja.”

”Ihmiset tuomitsevat seksuaalisen toiminnan?” sanoi Jonathan.

Konstaapeli Stuart murahti, ”Totta kai! Jos on sellaista toimintaa, sen täytyy pysyä täysin yksityisenä. Ei yhtään julkisesti esillä. Kaikki alastonkuvat ovat kiellettyjä.”

”Kaikki kuvat alastomuudesta ovat kiellettyjä?” toisteli Jonathan.

”Kyllä”, sanoi konstaapeli Stuart, yhä paukuttaen, ”vaikka vanhat maalaukset ja veistokset ovat tarpeellisia. Siinä tapauksessa taivuttelemme veronmaksajia maksamaan alastomuuden julkisesta esittämisestä.”

Heti viimeisen laudan tultua kunnolla naulatuksi konstaapeli Stuart poimi työkalunsa ja käveli pois. Jonathan katsoi alas kissaansa Micesiä. ”Hänen täytyy olla liian kiireinen säädyttömyyksien parissa auttaakseen minua pelkän ryöstön kanssa.”


 

 

 

 

 

 
Valtio ei saa tehdä tai pakottaa yhtään lakia, joka kaventaa kenenkään kansalaisen oikeutta harjoittaa mitä tahansa valitsemaansa ammattia tai ammattialuetta.


Rose ja Milton Friedmanin ehdotus


 

 

 

 

 

  Omistat oman elämäsi.

Ote Jonathan Gulliblen perusperiaatteista

 

 

 

 

Uudistaja – se joka vaatii hänen omantuntonsa olevan sinun oppaasi.

 

 

 

 

Puritaanisuus – piinaava pelko, että joku jossain on onnellinen.

H.L. Mencken

Ajatuksia keskustelulle

  • Vahingoitetaanko ihmisiä tässä jaksossa?
  • Ketä ja miksi?
  • Onko laki ristiriitainen näitä tekoja kohtaan? Miksi?
  • Mikä ero on käyttäytymisen paheksumisen ja kieltämisen välillä?
  • Tulisiko valtion kontrolloida radiota, televisiota tai lehdistöä?
  • Mitä eettisiä näkökohtia sisältyy voimankäyttöön?

Kommentit

Toiminta pitäisi asettaa rikokseksi ainoasta kun teko voi vahingoittaa toisia. Jos laki asettaa toiminnan rikokseksi, silloin sen tulisi koskea kaikkia.

Rikoksia, jotka eivät vahingoita ketään, kutsutaan ”uhrittomiksi rikoksiksi”. Useimmissa yhteiskunnissa on rikos iskeä toista päähän. Se on kuitenkin uhriton rikos, jos päätät iskeä itseäsi päähän. Se olisi myös uhriton rikos, jos antaisin tai myisi sinulle luvan iskeä itseäni päähän. Tällaisessa tapauksessa, kuten nyrkkeilyottelussa, kumpikaan meistä (eikä myöskään ostaja tai myyjä) ei ole vastentahtoinen uhri.

Nyrkkeilyottelu saattaa kauhistuttaa joitain havainnoijia ja he saattavat jopa pitää toimintaa moraalittomana. Jos nämä havainnoijat vaatisivat nyrkkeilyn vastaista lakia, silloin osallistujat, molemmat ostaja ja myyjä ovat yhtälailla osallisia.

Uskonnolliset lait moraalisesta käyttäytymisestä eroavat valtion laista. Uskonnolliset lait koskevat ainoastaan ihmisiä, jotka ovat päättäneet harjoittaa kyseistä uskontoa. Nämä uskonnolliset lait ovat erillään valtion laeista. Ihmiset kuitenkin usein kokevat, että heidän uskonnollisen moraalinsa tulisi koskea kaikkia valtiossa. Heillä on kaksi tapaa tämän toteuttamiseen: 1) vakuuttamalla tai 2) voimankäytöllä. Valtion värvääminen uskonnollisten arvojen pakottamiseen muille ihmisille  on yksilöiden oikeuksien rikkomista heidän parhaaksi katsomastaan tavasta elää. Uskonnonvapauden perusta on siinä, että se sallii jokaisella valita hänen oman moraalisen ohjeistuksensa.

Valtion lainsäädännölle on olemassa vain yksi laillinen perusta: estää ihmisiä käyttämästä voimaa tai petosta muita kohtaan. Kaikessa  muussa ihmisten tulisi olla vapaita valitsemaan omat moraaliset ohjenuoransa. Tämä on perusta uskonnonvapaudelle.

Ihmiset jotka vapaaehtoisesti vaihtavat seksuaalisia palveluksia eivät vahingoita toisiaan. Sen vuoksi valtion ei tulisi sekaantua heidän päätöksiinsä. Heidän voidaan kuitenkin katsoa rikkovan joidenkin uskontojen moraalisääntöjä, mutta he eivät ole suorittaneet rikosta uhria vastaan. Tässä tapauksessa muut ihmiset voivat päättää vieroksua heitä tai vakuutta heidät, mutta heillä ei ole oikeutta käyttää valtiota voimakeinoin muuttamaan heidän käyttäytymistään.

Jos ihmiset sopivat seksistä, määrittääkö maksettu määrä sen, rikkovatko he lakia vai eivät? Onko seksin myyminen leipää vastaan rikos? Onko seksin myyminen hienoa ravintolaillallista vastaan rikos? Pidätetäänkö kummassakin tapauksessa molemmat prostituution harjoittamisesta?

Tutkimuksien mukaan poliisit käyttävät selkeästi suurimman osan ajastaan ja valtavan määrän veronmaksajien rahoja prostituution uhrittoman rikoksen käsittelyyn. Tämä raha ja aika voitaisiin käyttää rakentavammin keskityttäessä raiskaajiin, joissa on uhri ja siten se on todellinen rikos.

Viitteitä

Walter Blockin Defending the Undefendable käsittelee ”moraalisesti sopimattomien” näkökohtien taloudellista puolta ollen samalla viihdyttävää lukemistoa.

Seksityöläisten koulutuksen ja neuvonnan työryhmä: http://www.sweat.org.za/.