Aplodien vaimetessa Joe Kandidaatti vain seisoi paikoillaan. Kärkkäänä pitämään toiminnan käynnissä showmies Phil taputti Joeta käsivarresta ja tuuppasi häntä uloskäyntiä kohden. Joe vain hymyili ja ei hievahtanutkaan. Phil nosti kätensä pystyyn hiljentääkseen yleisön.

Joe alkoi puhumaan. ”Minulla on eräs, jonka haluan, että tapaatte.”

”Toki Joe, mutta meillä ei ole paljon aikaa.”

”Se ei vie paljon aikaa. Minun täytyy kertoa teille eräästä yleisestä äänestäjästämme – äänestäjä numero ykkösestämme.” Joe kääntyi sivulle ja viittoi jollekin lavan ulkopuolella. Ketään ei ilmestynyt, mutta Joe jatkoi lempeää viittomistaan, aivan kuin ujoa lasta suostutellakseen. Vihdoin ilmaantui kalpea vanhempi nainen, aluksi tarttuen verhon taitteeseen ja sitten varovaisesti esiin astuen.

Phil syöksyi välittömästi toivottamaan pienen hahmon tervetulleeksi ja vetämään hänet keskemmälle. ”Naiset ja herrat”, sanoi Phil hermostuneena, naisen ujouden paljastaessa hänen tekaistun innostuksensa, ”emmekö olekin onnellisia saadessamme tänään yllätyksen? Ja kuka meillä onkaan täällä?”

Vanha nainen yllään yksinkertainen mustavalkoinen ruudullinen mekko sai Joen näyttämään karikatyyriltä. Naisen kalpeat kasvot olivat lähes ilmeettömät, hänen silmänsä eleettömät ja tyhjät. Hänen lyijyn harmaa tukkansa oli siististi kammattuna korvien yläpuolelle. Hän puristi mustavalkoista laukkuaan tiukasti ikään kuin se olisi sisältänyt hänen kaikkein arvokkaimpia aarteitaan.

Naisen saapuessa Joe alkoi puhua tasaisesti. ”Kuten tiedät Phil, saaren äänestysinto on ollut surkea jo vuosia, mutta se ei ole haitannut vierastamme, Phoebeä. Phoebe sattuu olemaan ennätyksiä rikkova äänestäjä Corrumpossa!”

Philin silmät laajenevat hämmästyksestä. ”Ai, olen kuullut teistä! Olen kuullut niin paljon teistä. Hän ei ole kukaan muu kuin kaikkien aikojen hallitseva äänestäjä; ennätyksen haltija äänestämisessä; saaren mandaattien puolestapuhuja. Naiset ja herrat, olemme todella siunattuja Phoebe Simonin läsnäolosta!”

Jälleen yleisö vastasi käsittelijöilleen runsaskätisillä aplodeilla, vaikkakin jotkut livahtivat ulos takaovesta. Toiset peittivät haukotuksensa ohjelmalehden taakse.

”Phoebe”, sanoi showmies Phil. ”Minulla on kysymys, joka varmasti askarruttaa jokaisen mieltä!” Ja sitten hän pysähtyi. Hiljaisuus laskeutui auditorioon. Sovittaen äänensä niin, että kaikki pystyivät kuulemaan hän sanoi: ”Miksi äänestätte niin säännönmukaisesti?”

Niin puhtaan viattomalla katseella Phoebe vastasi pehmeästi, suloisella äänellä, ”Sir, on velvollisuuteni äänestää – niin neuvosto kertoo minulle. Heidän mukaansa ei ole väliä ketä äänestän, kunhan äänestän. Joten minä äänestän. Olen äänestänyt jokaisissa yksittäisissä vaalissa siitä lähtien, kun tulin äänioikeutetuksi viisikymmentä vuotta sitten.”

”Vau”, vastasi Phil. ”Viisikymmentä vuotta! Eikö olekin uskomatonta, yleisö!”

Jälleen kerran yleisö taputti. ”Mutta kysyn nyt teiltä todellisen äänestäjäkysymyksen, Phoebe. Sanotaan, että ”kahdesta pahasta pienempi on edelleen paha”. Kertokaa minulle totuus, neiti Simon, äänestättekö jopa silloin, kun ette pidä yhdestäkään ehdokkaasta?”

”Kaiken aikaa, sir. Isäni kertoi minulle aikanaan, että ellen äänestä, minulla ei ole oikeutta valittaa valituista virantoimittajista. Äänestän suojellakseni oikeuttani valittaa.”

”Siinäs kuulitte, ihmiset! Kertokaa minulle nyt rehellisesti, neiti Simon, uskotteko Joen lupauksiin?”

”Totta kai uskon. Uskon aina. Jos en uskoisi, miksi äänestäisin häntä?”

”Tiedättekö mitä asiantuntijat sanovat teistä? He sanovat teidän olevan viimeinen todella Corrumpoon uskova?”

”Kyllä, sir. Olen kuullut siitä.” Phoebe vastasi melkein liian pehmeästi kuultavaksi. ”Uskon heitä myös. Uskon teitä. Uskon kaikkia.”

Kääntyen yleisön puoleen Phil asetti kätensä sydämelleen ja huudahti: ”Naiset ja herrat, oletteko koskaan kuulleet mitään näin herkkää, näin lapsenomaista. Eikö ole mahtavaa, että viattomuutta löytyy vielä niin kyyniseltä saareltamme?” Kääntyen takaisin vieraansa puoleen hän kysyi: ”Ja Phoebe Simon, onko edustajanne koskaan pettänyt teitä?”

”Varmasti”, puistatteli Phoebe. ”Hän pettää aina. Yhä uudestaan. Hän on satuttanut minua niin monta kertaa. Mutta olen edustajani tukena kaikesta huolimatta.” Hän otti Joeta kädestä ja painautui häneen tiukasti. ”Ja tulen aina olemaan. En voi kuvitella elämää ilman Joeta ja kaikki entisiä edustajiani ennen häntä!”

Sitten joku yleisöstä huusi: ”Miksi uskoa niin monen tuskan jälkeen?”

Hän katsoi Joeta tuskallisesti ja vastasi, ”Uskon hänen olevan hyvä sydämeltään. Hän tarkoittaa hyvää. Uskon hänen pystyvän muuttumaan – voin auttaa häntä muuttumaan. Uskon, että syvällä sisimmässään hän välittää minusta. Hän ei vain ymmärrä minua.”

”Aaah!” kohahti yleisö kuin yhdestä suusta.

”Väki, tämä tuo kyyneleet silmiini. Mutta Phoebe, nämä ovat yhtä paljon kyyneliä huolesta kuin ilosta. Joku perheestänne on yrittänyt saada teidät liittymään anonyymeihin äänestäjiin.”

”Voi ei, sir!” hän sanoi puistatellen. ”Anonyymit äänestäjät ovat ihmisille, joilla on ongelma. Minulla ei ole ongelmaa. Luuletteko, että minulla on ongelma?”

”Phoebe, joidenkin asiantuntijoiden mukaan hyväksikäytetyt äänestäjät palaavat aina edustajaansa takaisin huolimatta siitä, kuinka paljon he kärsivät.”

Katsoen Joeta luottavaisesti nainen kysyi: ”Onko minulla ongelma, Joe? En usko.” Nähtyään Joen hymyilevän hän lirkutti, ”Seison edustajani takana.”

Kello soi lavan takana varoittaen Philiä ajan loppumisesta. Phil huusi kaikkien kuultavaksi: ”Missä olisimmekaan ilman tosiuskovia kuten Phoebe Simonia? Hyvät naiset ja herrat, tässä kaikki tällä kertaa. Kiitos paljon mukanaolostanne. Näytetään nyt kaikki Phoebe Simonille ja Joe Kandidaatille, kuinka paljon rakastamme heitä molempia!”

Yleisö repesi hanakoihin kannustuksiin onnellisina, että todellinen ohjelma oli juuri alkamassa.